Paljon on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan, uudet tuulet puhaltelevat täällä tilalla. Mistähän asti aloittaisin, ehkäpä en ihan koko tilan historiikkia ala kirjoittamaan, tulee muuten liian pitkä postaus. Mutta aloitetaan vaikka siitä, että kun minä tulin tänne tilalle niin navetassa näytti tältä
Eli 2 x 5 paikkaisella kalanruotoasemalla lypsettiin kaksi kertaa päivässä
Viiden vuoden päästä aseman paikalle tuli robotti. Lehmät saivat kulkea robotilla vapaasti lypsyllä silloin kun itsestä siltä tuntui
Siirrettiin pellot luomuun, kehitettiin ja paranneltiin navetan oloja. 4 vuoden kuluttua tuli hankaluuksia, lehmät sairastuivat mystisesti. Kaikki mahdollinen tutkittiin, Helsingin yliopsiton johtavat tutkijat kävivät tilalla, eläimet tutkittiin, olosuhteet tutkittiin, vesi tutkittiin, rehu tutkittiin. Mitään ei löytynyt, kaikki oli paremmin kuin hyvin, mutta lehmät voivat huonosti, vaahtomainen ripulointi jatkui, maito loppui lähes kokonaan. Lehmiä jouduttiin lopettamaan urakalla, niitä lähti Eviralle tutkittavaksi, näytteitä ulkomaille asti. Tämä mysteeri jatkui melkein vuoden päivät ja sitten se loppui lähes nappia painamalla
Jotain pientä vihiä oltiin löydetty, salapoliisityö päätyi aina vaan rehuun, vaikka se oli priimaa
Pari vuotta meni hienosti, kehitettiin lisää tilaa, tehtiin lopullinen sukupolvenvaihdos. Ja sitten yhtäkkiä taas yhtenä aamuna mennessämme navettaan lypsyasemalla meitä odotti vaahtoripuli! Näytti, että sama mysteeri alkaa alusta. Taas tutkittiin, otettiin pötsinäytteitä, rehunäytteitä, vesinäytteitä. Tällä kertaa olimme sen verran viisastuneita, että se joka tämän aiheuttaa, johtuu jotenkin rehusta, joten rehut meni samantien vaihtoon. Ja tilanne pysyi suht hallinnassa, eikä levinnyt käsiin, mutta maitomäärät alkoivat tippua. Ilmeisesti etenkin natakasvusto kehittää luomutuotannossa (suoperäisillä mailla) itselleen jotain suojaentsyymiä, joka on haitallista eläimille. Jouduimme toistaiseksi siirtämään pellot taikaisin tavanomaiseen viljelyyn, mikä itselleni oli aika kova pala
Kesällä mies alkoi puhua ääneen ajatuksiaan, sanoi suoraan, että ei jaksa samaa rumpaa enää toista kertaa! Niinpä alettiin miettiä, mitä muita vaihtoehtoja meillä olisi. Lypsynavetan muuttaminen sonnikasvattamoksi alkoi muhia mielessä. Viimeinen niitti muutokselle tuli viimein syksyllä, kun mies sai sydänkohtauksen. Se pysäytti meidän perheen. Onneksi selvisimme suurella säikähdyksellä, mies ei tarvinnut mitään operaatiota, lääkintää ja seurantaa. Sairaalasta kuitenkin jäi mukaan verenpainelääkitys. Viikko miehen kohtauksen jälkeen sattui minulle tapaturma, jossa mursin nilkkani. Ja siinä sitä oltiin, molemmat sairaslomalla, oli aikaa olla ja miettiä.
Ensin alkoi tyhjetä vasikkakarsinat. Kohta lehmät oli myyty. Minun onnekseni lähes kaikki lehmät ja kaikki hiehot saatiin myytyä elävänä eteenpäin, teuraaksi meni vain muutaamia jotka muutenkin olivat jo poiston edessä
Uuden vuoden kynnyksellä navetta oli tyhjä, sonninavetan piirustukset pöydällä, urakoitsija varattu ja purkutyöt aloitettu
Siinä on robotti lähdössä
Ei enää lehmiä kotona
Koko perheellä takaseinän purkutöissä. Entinen kylmä puruvarasto otetaan kasvatuskäyttön ja eristetään
Lattiat purettiin, että saadaan kaivaa kuilut ritiläpalkkien alle
Siinä niitä kuiluja syntyy
Meidän onneksemme meille on sattunut hirmu hyvä urakoitsija ja hommat on hoituneet mallikkaasti ja ollaan edetty hyvää vauhtia. Nyt valetaan kuiluja ja asennetaan ritiläpalkkeja. Tämän kuun loppuun mennessä pitäisi lattiat olla valmiina ja huhtikuussa pitäisi jo päästä taas navettahommiin
Reippaana kohti uusia tuulia <3