maanantai 31. elokuuta 2015

Mitä mää oikeesti tarkotin...

Ei oo heleppoo olla nainen, jos ei mieskään. Varsinkaan sillon, jos pitäs osata lukea vaimon ajatuksia, mikä miehen ominaisuuksiin siis tulisi kuulua vakiovarusteena, näin vaimon mielestä. Mutta voiko vaimon ajatuksia oppia lukemaan? Ehkä, ehkä ei, enkä tiedä onko sitä loppupeleissä edes järkevää yrittää. Ainakaan näin kymmenen vuoden harjoittelulla se ei vielä ole tuottanut tulosta. Annan muutaman esimerkin:

Ollaan lähdössä juhliin, on vähän kiire, vaimo on katsellut kaikille vaatteet esille, pukenut lapset, kammnnut tytöille kampaukset, vielä pitäisi itsensä saada lähtökuntoon. Ja sitten mies kysyy, 
-Missä mun kravattineula?
-No siellä missä se aina on!
-No missä se aina on?
-Siellä piirongin laatikossa!
-Ai täälläkö? (Avaa piirongin laatikon)
-Ei kun siellä PIIRONGIN LAATIKOSSA!!!! Vaimo "painottaa asiaa"
-Ai täällä kirjahyllyn laatikossako?
-No sitähän mä just tarkotin!
-Tämä on piironki ja tämä on kirjahylly. Mies selventää.
Miten se ei muka tajunnu, että mä tarkotin kirjhyllyn laatikkoa, vaikka sanoin piirongin laatikko, mähän ihan selvästi huidoin päälläni sinne kirjahyllyyn päin!!!!!

No sitten ollaan matkalla juhlista kotiin. Sanon miehelle:
-Voisitko kulta käydä hakeen tosta absilta sipsejä, ku nyt tekee mieli.
-Ai sipsejäkö, miksi?
-No kun tekee mieli!
-No saanko ite valita mitä vaan makua? (eka virhe)
-No ota....

Okei, mies hakee sipsejä

-Toitko oikeesti vaan pelkkiä juustopalloja? (toka virhe)
-Joo, ku mä tykkään niistä. oothan säki niitä syöny.
- Mä en oo koskaa syöny niitä, mä pyysin sipsejä!
-No käynkö hakeen tosta shelliltä niitä sipsejä?
-Muti, muti, muti..... no eikai sun tartte... 

Ja mies ajaa shellin ohi!!!!! (kolmas virhe)

Totta hemmetissä sen ois tarttenu hakee niitä sipsejä sieltä shelliltä, vaikka mä sanoin ei ku mä tarkotin kyllä vaikka mä sanoin ei!!!!! Ei oo heleppoo. Pikkasenko jo ittiäki naurattaa, vaan ei naurattanu sillon ku se veti lasten kanssa meneen niitä himputin juustopalleroita!

Yhdesti se oppi heti kerrasta!

Siirrettiin hiehoja navetalla, minä olin porttivahtina, kun sitten yksi puolituhatta kiloa painava hiehon motkäle päätti tullakkin pikkusen vauhdilla uuteen karsinaan ja mojautti melko makiasti porttia mennessään. Jalat irtos maasta ja jos ei ois ollu kahen käden pihtiotetta portista niin oisin lentäny ku leppäkeihäs. No sattuha se vähän ja säikähinki melekosesti. Ja mies tuumas, että tämmöstä täällä navetalla aina sattuu. Minähän sitten suomensin, että tuli paha mieli ku säikähin niin kovin ja toinen vaan, että näitä sattuu! 
Eipä aikaakaan kun yhdellä rouvalla sitten viirasi vähän robotilla ja anto lypsimille niin mojovasti kyytiä, että yksi lypsin kimposi lypsyaseman reunasta ja rusahti makiasti suoraa minun poskeen. Siinä sitten itkua pyrskien marssin toimistoon,
-Se on sitte siun lehemäs tästä etiäpäin, pijä hyvänäs, minen sitä lypsä enää ikinä!!!
Ja sillon se kaappasi kainaloon,
-Voi kulta pieni <3 <3<3

Itehän se tähän kommentoi, että tullee semmonen kuva, että oon ihan tyhymä! Minä en lähtis sille kannalle ollenkaan, voisin heittää villin veikkauksen, että on meleko viisas mies. En usko, että tästä meijän parisuhteesta tulis mittään, jos se ei antas mun ihan rauhassa riidellä keskenäni ja joskus hyvin harvoin "painottaa asioita" On se niin rakas! Ja kaikki kunnia miehille, me naiset ollaan meleko monimutkasia

Niinku Alsikekin, ku ei tiiä, että seisosko vai makkaisko, niin istuu sitte!

torstai 6. elokuuta 2015

Yhden maitopurkin tarina

Vuosisadan lumimyräkkä pauhaa ulkona, mutta sisällä kynttilät loistavat, leivinuunissa räiskyy tuli. Lapset nukkuvat hymy kasvoillaan. Ihana joulun tunnelma leijailee tuvassa. Kohta saan käpertyä miehen kainaloon sohvalle lukemaan joululahjakirjaa... RÄPS.....

-Sähköt poikki, mies soittaa iltatarkilta navetalta. Lähden laittaan aggregaattia traktorin perään, hieho näyttää tekevän poikimista, ehkä on parasta, että tulet tänne. Haikeana jätän tuvan lämpimän tunnelman ja vedän vielä kerran tälle päivälle navettavaattet päälleni. Mummu kömpii sohvallemme nukkumaan talon toisesta päästä. Avaan ulko-oven ja lumi piiskaa kasvojani. Lunta tulee niin sakeasti, että en enää erota äsken navetalle menneen mieheni askelia pihapolulla.

Pujahdan pilkkopimeään navettaan, siellä on rauhallista. Tasainen rouskutus kantautuu korviini. Jouluyö, ajattelen. Haparoin poikimakarsinalle, erotan, että hieho makaa ja puuskuttaa raskaasti. Juttelen hieholle hiljaa ja rauhallisesti.  Pihalta alkaa kuulua traktorin ääntä, pian valot syttyvät ja mies kompuroi ovesta sisään. Alamme tarkastella hiehon tilannetta, kovasti se työnnättää, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Mies käy pesemässä kätensä ja pikaisen tarkastuksen tulos on, että jotain sieltä on tulossa, mutta ei niin niinkuin pitäisi, vasikka tuntuu olevan aivan sikinsokin mahassa. Mies yrittää löytää etujalkaa, mutta ei meinaa löytää. -Yritä sinä, hän ähisee. Yritän, mutta ei onnistu, vasikka on jotenkin hassusti samaan aikaan tulossa, mutta silti kovin kaukana. Yritämme vuorotellen saada vasikan jalkoja oikeaan tai edes johonkin järjestykseen. Lopulta mies tuuma, 
-Ei auta, on se soitettava lääkärille. Mies lähtee toimistoon soittamaan, minä jään hiehon seuraksi. Jaksa vielä hetki ystävä hyvä, kyllä me tästä selvitään.

Mies tulee takaisin. Päivystävä eäinlääkäri on se piirin kauimmaisin, joten eipä tässä auta muu kuin odotella ja toivoa, että lääkäri pysyy tiellä ja pääsee perille asti lumimyräkässä. Tunti on pitkä aika odotella kun et voi itse auttaa mitenkään. Vihdoin auton valokeila piirtyy ikkunaan, lääkäri rymistelee sisälle - Kyllä oli paha keli.

Ja sitten aloitetaan. Tutkittuaan tilanteen ei lääkäriäkään kovin hymyilytä, ja kyllä hän kovan työn saa tehdäkin. Hikisiä minuutteja virtaa aika monta. Lopulta lääkäri saa yhden etujalan kaiveltua esille, ja sieltä se pikkuhiljaa tulee, meidän jouluyön ihme

Lehmävasikka, suloinen kuin karamelli, pikku Joulutar. Hieho nousee reippaasti ylös ja alkaa tutkia uutta tulokasta, ynisee ja nuolee. Jätämme kaksikon rauhaan. Vilkaisen kelloa, vartin yli  kaksitoista. Kahlaamme sisälle. Tarjotaan eläilääkärille kuumaa glögiä ja torttuja. Tuli niin kaukaakin, kivat kilometrikorvaukset, iltalisä, pyhälisä, päivystyslisä, normaalin laskun lisäksi. Vaikka empä vaihtaisi osaa lääkri kanssa muuten kuin laskun suhteen. Itsesä voisi nyt palkita ehkä saunalla, se voisi vielä olla vähän lämmin. Vilkaisen uudelleen kelloa, kyllä suihku saa nyt riittää, pakko päästä nukkumaan, kello soi taas noin viiden tunnin päästä.

Joulutar kasvaa hienosti oman emän maidolla, on oikein soma vasikka, pitää muistaa tilata uusi purukuorma, että riittää kuivikkeita. Samalla lähetän toivomuksen jonnekkin, että ensi kesänä saataisiin hieno viljasato, että oljetkin riittäisivät.

Kevät alkaa kolkutella, pitää hankkia siemenet. Purukuormia on tilattu jo useampi uusi satsi. Koneita kunnostellaan innolla, kohta päästään pellolle. Sitten koittaa se kevään ensimmäinen päivä, joka on tarkkaan säätiedoista etukäteen räknätty, nyt sinne pellolle päästään. Lanta leviää ja se varma kevään tuoksu on ilmassa, ihanaa! Sitten kynnetään ja kylvetään ja kynnetään vähän lisää ja kylvetään vähän lisää.

Joulutar pääsee viettämään kesää laitumelle muiden teinien kanssa. Navetta pestään ja puunataan. Vettä viedään laitumelle, siellä ne nauttii, teinit! Juhannuksen tienoilla alkaa jo isännän jalkoja poltella, pitäisi päästä rehuntekoon. Ja mikä ihme, juhannuksena on täydellinen rehuntekoilma. Ja paalia syntyy ja paalia kannetaan pellon reunaan. Viedään lasten kanssa juhannuskahvit pellonreunaan. Siinä me istutaan rivissä suuresta pienimpään, hiljaa istutaan ja nautitaan maisemasta.

Eräänä heinäkuun yönä teinit ovat päättäneet lähteä tutkimusmatkalle. Niitä sitten jälestetään pitkin peltoja, meneehän se kesäyö niinkin laskematonta aurinkoa ihastellessa ja teinejä paimentaessa. Seuraavana päivänä on tiedossa vähän aidan korjuuhommia.

Ja niin joutuu elokuu ja toista rehusatoa kerätään. Sitten asetellaan jo puimuria tulille. Joulutar ja muut teinit ovat varttuneet ja vankistuneet kesän aikana. Taas ois tilattava uus purukuorma. Viljaa puidaan ja kuivataan, murskataan ja säilötään siiloon. Syystöiden alkaessa pellolla, Joulutar ja muut teinit palaavat navettaan. Ne ovat jo hienoja nuoria hiehoja. Vanha tuttu tuoksu lopettaa peltotyöt syksyllä.

Itsenäisyyspäivä, pyhääkin pyhempi päivä. Ja niin se vaan näyttää, että meidän Jouluttarella on kiima. Ja pitikö sen just itsenäisyyspäivä valita, sillon kun ei siemetäjät kule. Se on vaan tilattava siementäjä huomiselle ja toivottava, että vielä tärppää. Sitä ku ois näppäränä tyttönä käynyt koulutuksen niin sitähän vois pyhäpäivän ratoksi siementää itse, vaan kun ei ole semmoselle kurssille kerennyt. 

Siementäjän käytyä jännätään. Uusia kiiman merkkejä ei ilmaannu ja helmikuun paukkupakkasilla eläinlääkäri tulee tekemään tiineystarkastuksia. Joulutar on tiine, mahtavaa!!! Saadaan syysvasikka. Jolutar syö ja kasvaa, kasvaa ja syö. Kevättyöt alkavat pellolla, rehu tehdään taas juhannuksena, millonkahan tuota ehtis viettää juhannusta ihan vaikka vaan mökkilaiturin nokassa. 

Joulutar on jo aika pyöreä, se saa liittyä muiden mammalomalaisten mukaan. Mammalomalaiset köllöttelee ja syö, ottavat lunkisti. Poikimisen aika alkaa lähestyä, tarkkailen Joulutarta monta kertaa päivässä. Eräänä sunnuntai iltana Joulutar näyttää siltä, että nyt on aika siirtää tyttö poikimakarsinaan omaan rauhaan. Aamulla kun kurkistan navettaan niin siellä odottaa ihana näky, pieni vasta syntynyt nukkuu vasten emänsä kylkeä. Kaikki on mennyt hyvin ja ihan itsestään. Kehun Joulutarta kuinka hienon pienen vasikan se on saattanut maailmaan. Joulutar on ihan selvästä samaa mieltä ja ynähtää liikahtavalle vasikalle. Olen onnellinen, vuoden ja yhdeksän kuukautta olen herännyt lähes joka aamu, (puoli kuudelta) ja joka ilta huolimatta siitä oliko viikonloppu tai joku pyhä, hoitamaan tätä ihanaa kaveria, joka nyt on niin taitava hoitaja. 

Ja lopulta koittaa sekin aamu kun Jouluttaren maito hurahtaa ensimmäisen kerran tilasäiliöön. Illalla maitoauto hakee sen ja kuljettaa meijeriin. Siellä se pakataan purkkiin. Rekka vie maidon kauppaan, kauppias nostaa maidon hyllyyn. 

Asiakas seisoo kaupan maitohyllyllä, käsi jo ojentumassa maitopurkkia kohden kun hänen silmänsä hipaisevat hintalappua. -Ai hitsi ku kallista, en otakkaan, siellä ne vaan nostelee tukia ja vetää lonkkaa...

Onneksi en ole ihminen, joka kovin paljon kuluttaa elämäänsä sen pohtimiseen mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat. Ja niin, itse olen ammattini aikanaan valinnut, en ehkä juurikaan ihan oikeasti tietoisena siitä kuinka sitovaa työtä tämä on. Mutta silloinen tietämättömyyteni luettakoon kai miehen onneksi. Kenelle se nyt muuten navetassa heittelisi lentosuukkoja avantista rehua jakaessaan ja huikkaisi lypsyn lomassa -Kuule kun musta tuntuu, etten enää ollenkaan pärjäis ilman sua <3

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Bokashi...

...ai mikäshi?????? No bokashi, ootteko kuulleet? Aivan mainio biojätteen jatkojalostus homma :)

"Bokashi on japanilainen sana, joka tarkoittaa "käynyttä orgaanista ainesta". Bokashi on japanilainen kompostointimenetelmä, joka käyttää avuksi tehokkaita mikro-organismeja, Tehokkaiden mikrobien (EM =Effective Micro-organisms, eng.) ansioista,keittiöjäte muuttuu ravintorikkaaksi ja eläväksi mullaksi erittäin nopeasti ja hajuttomasti.Kyseessä on 100% luonnon tuote. 

Bokashi-komposti on täynnä luonnollisia ja hyviä mikro-organismeja; (mm. maitohappobakteeri, hiivasieni, fotosynteettinen bakteeri, aktiivisia entsyymisieniä), jotka aloittavat käymisprosessin ja estävät jätteen pilaantumisen.

Valmis orgaaninen jäte säilyttää kaikki olennaiset ravinteet (etenkin typpi), jotka muutoin katoaisi tavallisen kompostin käymisprosessin jälkeen.

Tuloksena sinulla on siis Bokashi; orgaanista ensiluokkaista kompostia, elävää multaa!" (lähde: Bokashi Suomi fb ryhmä) 

Tällaiset bokashipöntöt tilasin parin ystävän kanssa yhdessä saksasta keväällä. Bokashin suosio on ilmeiseti kasvanut nopeasti, sillä nyt löytyy jo paikkoja suomestakin, mistä saa kaikkea bokashi hommiin tarvittavaa

Päivän aikana kerään kaiken biojätteen pienempään astiaan. Tässä kuvassa ihan vaan ensimmäisenä kaapista löytynyt sopiva kippo. Nyt olen jo ostanut nätimmän astian tiskipöydälle juuri biojätettä varten. Ja siis bokashiin käy ihan kaikki mahdollinen biojäte, banaaninkuoret, sitruksen kuoret, kala, liha, kananmunankuoret, pienet luut, kaikki mahdollinen. Sitruksista tulee hyvä tuoksu, kun taas esim. lanttu ja sipuli saattavat haiskahtaa, eli ne kannattaa laittaa astiaan puoliväliin, eikä aloittaa ja lopettaa ämpäriä näillä jätteillä :)

Tässä astia aloitusvaiheessa. Ilmatiiviiden astioiden lisäksi tarvitset bokashirouhetta tai liuosta, joka sisältää mikro-organismeja. Itse tilasin rouhetta astioiden mukana, olisikohan sitä ollut 2 litraa pussissa ja se on riittänyt alkukeväästä tänne kesään asti, rouhetta ei kulu kerralla paljon. Tyhjän astian pohjalla on ritilä, josta "bokashimehu" eli biojätteestä irtoava neste valuu astian pohjalle. (Et tarvitse välttämättä tällaisia varsinaisia hanallisia bokashiämpäreitä aloittaaksesi. Kaksi muoviämpäriä päällekkäin ajaa saman asian. Päällimmäisen pohjaan vain poralla reikiä niin mehu pääsee valumaan pois jätteestä. Astioiden tiiviys on tärkeintä, jätteet eivät saa saada happea sen enempää kuin kerran päivässä jätteen lisäyksen yhteydessä astiaan väkisin menee)
Tyhjän astian pohjalle ripotellaan vähän bokashirouhetta

Sitten kipataan päivän aikana kertynyt biojäte astiaan, tiivistetään hyvin ja ripotellaan taas päälle rouhetta, kansi kiinni ja suhautetaan ilmat pois

Tällätavalla jatketaan niin kauan, että astia täyttyy. Viimeiseksi ripotellaan rouhetta päälle ja tiivistetään kansi päälle. Sen jälkeen astia saa seisoa lämpöisessä (minulla kodinhoitohuoneessa) kaksi viikkoa. Tänä aikana jäte haperoituu astiassa

Kun jäte on jonkin aikaa ollut astiassa, voi hanallisesta astiasta kokeilla valuttaa "bokashimehua", joka on todella tujua lannoitetta, pitää todella laimentaa. Tällä mehulla voi lannoittaa ihan kaikkea. Talven aikana mehua voi pakastaa vaikka jääkuutiomuottiin. Muuten se säilyy noin vuorokauden jääkaapissa hyvänä. Toki tätä nestettä ei ole pakko kerätä, vaan sen voi kaataa viemäriin. Ensimmäisillä kerroilla ihan kauhistuin nesteen tuoksua. Se haisi suorastaan oksennukselta minun nenääni, mutta itse ämpärit eivät haise. Lievä hapan tuoksu voi avattaessa tulla esille

Kun jätteet ovat olleet hapertumassa kaksi viikkoa ilmatiiviissä lämpimässä, sitten päästään kippaushommiin. Bokashin voi esim keväällä ja kesällä kipata suoraan kasvulavaan tai kukkapenkkiin. Jos kippaat bokashin suoraan kasvulavaan

kuten minä tässä kuvassa, muista kaivaa bokashille sen verran syvä kuoppa, että istutettavien kasvien juuret eivät ihan heti kosketa bokashia, sillä se on niin voimakasta. Sitten vain multaa päälle ja odottelemaan mullaksi muuttumista

Toinen keino on panna pystyyn oma multatehdas! Jokin iso iso astia, johon bokashi kipataan ja sitten vähän vanhaa multaa joukkoon ja päälle, parissa viikossa suotuisassa lämmössä kaiken pitiäisi olla muhevaa ravinteikasta multaa! Itse en ole vielä multatehdasta testannut, sillä kaikki kertynyt bokashi on päätynyt kasvimaalle ja kasvihuoneeseen suoraan maahan

Aivan älyttömän hyvä ja kätevä juttu tämä bokashi ja kun oikein innostuu niin myös bokashi kompostoinnissa tarvittavat rouheen tai nesteen voi valmistaa itse

Tässäpä vähän tietoa ja innostuksen alkua. Facebookissa on erittäin hyvä ja kattavatietoinen ryhmä, johon kannattaa ehdottomasti liittyä, jos alkoi bokashointi kiinnostaa. Loppukesästä sitten nähdään miten mainio sato saadaan bokashin lannoittamista tomaateista ja kurkuista <3

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Tosimummo...

...tämän sain tulokseksi yhdestä netin mummotestistä

Mummoilusta on tullut Suomessa muoti-ilmiö. Nuoret aikuiset hamstraavat koteihinsa vanhoja huonekaluja ja astiastoja. Koti-iltoihin kuuluu käsitöiden tekoa ja illanistujaisten marjapiiras on tehty edellisenä kesänä pakasteeseen poimituista mustikoista. Syksyisin kehuskellaan sienisaaliilla ja etukorit ovat ilmestyneet takaisin polkupyöriin. (Iltasanomat )

”Fyysisesti kolmekymppinen, henkisesti mummo. Henkinen mummo neuloo, kahvittelee, virkkaa ja leipoo. Ja ottaa santsikupin kahvia.”  (Henkinen mummo )

No mutta! Tuollainenhan minä olen! Kudon, virkkaan, ompelen, säilön, mehustan, kerään marjat ja sienet, hoidan puutarhaa, kasvatan syötävää, leivon pullaa, munkkia, leipää, piirakkaa, säilön vähän lisää, teen tilkkutöitä, villasukkia, kudon mattoja, seuraan säätä, kerään vähän vanhoja tavaroita, astioita, reseptejä ja säilön vielä vähän lisää

Viime syksynä pienet apulaiset päättivät vähän karsia raakoja omenia puista, mutta eipä se mitään

Hetken pienen harmittelun jälkeen, omenat silpuksi

ja survimen läpi. Ja omenahilloa on riittänyt koko talveksi. Samoin mansikka, mustikka, viinimarja, vadelma ja karviais hilloja

Kaikista parhaita omenoista tuli kuitenkin kuivattuna. Omenapora oli viime kesän hittihankinta. Anopilta lainassa ollut kasvikuivuri sai laulaa monta päivää kun omenat ja sienet kuivuivat

Ehkä henkinen mummous tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että olen saanut lapsuudessani kokea hyvät, ihanat ja turvalliset mummosuhteet. Olen jo lapsena osannut arvostaa mummuja, villasukkia, tuoretta pullaa ja leipää. Turvallisia lapsuuden kesälomia, sitä touhua ja tarmoa

Ehkä nämä asiat tuntuvat nykyään mummoilulta, mutta itselle ne ovat tärkeitä asioita, enkä yhtään kyllä pahastu, jos joku minua mummoilevaksi kutsuu, mummot ovat hienoja olla olemassa

Mummoiletko sinä? Mitä mummoilu sinusta on?

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Tavallinen päivä, joka päivä

Tavallinen päivä (tammikuussa), viikon jokainen päivä. Maatilalla jokainen päivä on työpäivä, oli arki tai pyhä

Aamulla miehen kello soi puol kuus. Usein saan tökätä, ennen kuin se saa sen sammutettua. Sitten siinä alkaa kartoittaa tilannetta, montako jalkaparia sängystä löytyy ja millaisella mutkalla itse on tullut yö nukuttua

Yleensä sänkyyn on yön aikana ilmestynyt 1-3 paria pikku jalkoja. Se tarkoittaa sitä, että sängystä ei ihan huomaamatta pääse nousemaan saatikka tunne edes molempia käsiään, joku on kuitenkin nukkunut puolet yöstä äidin käden päällä

Ei muuta kuin käpälä ukkelin käteen ja se sitten sieltä pienten lämpöpatterien seasta kiskoo vaimonsa ylös. Hiippailua toiseen päähän taloa, anoppilaan aamukahville/teelle. Täällähän juodaan kahvia ihan tolkuttoman paljon ja nii ne väittivät, että kyllä se sinäkin täällä kahvia opit juomaan kun emäntäkokelaaksi tänne tulin. Vaan ei ole kymmenen vuotta tehnyt tehtäväänsä ja minun kupista löytyy aamulla edelleen teetä

Kahvit kun on saatu silmät ristissä ryystettyä, niin sitten vain pimeyden keskelle. Onneksi työmatka on hyvin lyhyt, oisko edes viittäkymmentä metriä. Aina huvittaa rastitella työkyselyihin kohtia kävelen työmatkat ihan aina, oli ilma mikä tahansa. Mummu kömpii meidän sohvalle jatkamaan unia vielä tunniksi

Navetalla tarkistellaan ensin tietokoneelta mikä on tilanne lypsyjen suhteen, sitten ei muuta ko maidot vasikoille ja siivoushommiin

Parsien putsauksen ohella aamurapsutukset ammuleille, Kuvassa seisova musta Apila on oikea sylilehmä :) Iso ku mikäki tynnyri, etenkin nyt kun odottaa kesäkuulle kaksosia, pääkin niin iso, etteihän se syliin mahdu, vaikka Apilasta siltä tuntuukin. On se vaan niin ihanan lämmin tuo lehmän kylki. Hassutarkin kun ottaa halaukseen, painaa sievästi kylkeään vasten päällä, siinä sitä hetken hengähtää ja omat ajatuksetkin pysähtyy

Ajellaan muutamat laiskurit lypsylle

Vasikkakarsinoiden putsauksessa menee oma aikansa, kun jokaisella vasikalla on niin kovasti asiaa yön jäljiltä. Tottumaton liikkuja saattaa saada mojovan turvan iskun jalkoväliin jos varomattomasti jalkojan harittelee :D

  Apetta naaman eteen ja uusinta siivouskierros parsien parissa. Maitoastioiden tiskailut, yleiset siivoilut ja tarkistukset. Siinä aamu noin niinkuin tiivistettynä

Ja pirtille, missä mummu on laittanut koululaiset kouluun. Kaakaota ja aamupalaa pienimpien kanssa. Ja touhukkaana päivän muihin hommiin

Ensin Ciabatta taikina kohoamaan pienen apurin avustuksella

Makkarakeitto tulille. Leivät uuniin

Ja mitäs mitäs, sämpylätaikina nousemaan

Leivät pois uunista, keitto porisemaan ja pihalle

Sillon ku sataa niin sataa sitten kunnolla (tässä meillä), olipa se mitä tahansa mitä sataa. Tai jos on lämmintä niin on lämmintä tai on kunnolla kylmää  kun on kylmää. Eli lunta on taas riittänyt ihan kiitettävästi mäkihommiin

Vahti on mukana mäenlaskussa

Päivätarkki ja parsien siivous navetalla ennen kuin päästään leipomaan sämpylät koululaisten avustuksella kun kotiutuivat. Jossain vaiheessa päivää pikku emäntä tulee halaileen äiskän jalkaa ja pyytää nätisti "äiti laita mulle "böndepiiku"

Ai mikä böndepiiku :D No tämähän nyt on kenen vaan maatilan lapsen lemppari biisi

Neljältä tarttee olla takasin sorvin ääressä


Mies ei vielä ehtinyt navetalle asti. Siirrän yksin yhden vasikan toiseen karsinaan, joka päättää ettei kävele itse, no onhan meillä "kantokassi" tällaisia tapauksia varten, mutta onhan se melekonen homma tämmöselle pienelle emännälle ku vasikkaki painaa lähes yhtä palijo ku ite emäntä. Vaan eipä tartte illalla pohtia, että tartteiskohan sitä jotakin jumpata. Ja sama homma uusiksi kuin aamullakin sillä lisällä, että iltanavetalla tehdään vielä liäsksi kahden jakokerran ape valmiiksi

Se on sitten hirmu väsyttävää puuhaa kun pappa on lapsenvahtina. Siihen se oli Rosanna nukahtanu olohuoneen pöydälle

Se vois tietämättömälle aiheuttaa hieman sydämentykytyksiä kun astuu iltatarkilla navettaan ja navetassa rötköttää tämmösiä "raatoja" vaan ei hätä oo tämän näkönen

Elleri se vaan siellä nukkua rötköttää umpiunessa purutyynyllään. Tiesittekö muuten, että lehmä ei vaivu syvään uneen muulloin kuin tuntiessaan olonsa hyväksi ja turvalliseksi

Meijän lehmillä on mitä ilmeisemmin hyvä olla, näitä nukkujia näkyy usein. Parhaita on ne vasikat ja hiehot, jotka pötköttää pitkää pituuttaan ja jalat vispaa ja suu käy unen tahtiin, eikä uni katkea, vaikka vieressä putsaat parsia, tarttee yskähtää vähän isommin ennen ku pää nousee purut suusta tipahdellen, hölmönä että mitä mitä missä ollaan :D Ihania kaikki

Melko tiivistetty päivä, mutta näin se pääpiirteissään menee joka päivä

perjantai 27. helmikuuta 2015

Rakas kahvihuone

Yleisön pyynnostä ;) innostuin lopulta ottaan kuvat muistitikulta ja kirjoittamaan kasvihuoneen viime kesästä. Tai siis sehän on KAHVIhuone kuten Artturi sen nimesi "tämähän on juuri sopiva semmoinen kahvihuone"

 Kuvia koneelle ladatessani huomasin, että olin kesän aikana keskittynyt kasvien hoitamiseen ja niistä nauttimiseen, kuvaaminen oli jäänyt syksyyn. Eli pääasiassa kuvat ovat loppukesältä ja syksyltä, hienoin rehevyys on tallentunut omaan päähän ja sydämeen <3

Mahtava sadekuuro syöksi kasvihuneen katolta hienosti vettä, tuossa kun ois ollut jokin keräysmekanismi paikoillaan, niin olisi äkkiä saavit täyttyneet. Kattomateriaaliin on saatavilla muistaakseni myös kourut ja rännit niin, että sadeveden keräyskin onnistuisi, mutta vielä ainakin meillä vesi juoksee suoraan maahan katolta

 Alkukesästä tomaatin taimet olivat jo ihan hyvässä kasvussa. Kasvatin itse kurkut, tomaatit ja paprikat siemenistä. Onnistui ihan hyvin, vaikka en koko ajan ihan omiin taitoihini luottanutkaan ja ihan varulta vaan piti ostaa muutama tomaatin ja kurkun taimi taimistoltakin, ei olisi tarvinnut :)

Itse kasvattamani kurkun taimet näyttivät pari viikkoa purkista kasvualustaan siirron jälkeen siltä, että niistä ei tule mitään, mutta onneksi annoin aikaa niille

Vesiastioita ja kastelukaveri. Ensimmäisenä kesänä kasvihuoneen lattia oli ihan vaan hiekalla, pientä oleskelunurkkausta lukuunottamatta. Hiekka osoittautui hyväksi ratkaisuksi, pienet apurit viihtyivät kasvihuoneessa yllättävän kauan hiekkaleikeissään ja minä ehdin puuhata kasvien parissa

Oviaukosta ei tullut ihan sellainen kuin alunperin toivoin. Haaveissani oli ovi, josta vain kävellään sisään, ei mitään kynnyksiä tiellä. No teimme perustuksen lecaharkoista ja niitä ei muurattu millään tavalla,  joten myös oven alle piti tulla yhtenäinen perusta, jos oven kohdalta olisi jätetty harkot pois, niin vaarana olisi tavella suurempi huoneen liike ja ikkunoiden särkyminen. Myöhemmin ovenpielen harkot voisi tietysti liittää harjateräksellä yhteen ja näin voisi poistaa oven kohdan harkot, mutta en tiedä uskallanko luottaa että huone pysysisi tarpeeksi hyvin paikoillaan. Voihan tuohon suunnitellä jotkut kivat portaat :) Kuvassa etualalla oleva "ruukutuspöytä" löytyi meidän oman kummitustalon vanhasta varastosta, joka osoittautui oikeaksi aarreaitaksi tämmöiselle vanhoista tavaroista tykkäävälle

Paprikat kasvoivat myös hyvin, mutta jossain vaiheessa kesää niihin iski kauhea kirva-armeija ja tästä viisastuneen ensi kesän paprikat ja chilit istutan kaikki ruukkuihin, jotka voi nostaa ulos, sillä ne jotka olin istuttanut ruukkuihin nostin ulos ja niistä hävisi kirvat ja ne voivat ihan hyvin kesän loppuun asti

Ystävältä sain munakoison taimen ja myös sen kasvattaminen onnistui, ihanat kukat munakoisossa

Saatiin kesän aikana kolme munakoisoa

Sisälle rakennettiin kahdelle seinälle kiinteät kasvulavat. Halusin kasvualustoista sen verran korkeat, että ei tarvitse kumarrella. Kasvulaatikoiden pohjalle pantiin ensin kerros kutterinpurua ja sitten multaa, muuten ois saanut melko paljon multaa kaataa laareihin ennen kuin olisivat täyttyneet

Kattotuoleihin sai kivasti roikkumaan amppelitomaattia ja kasvihuonemansikkaa

Ja siinä se pieni kahvinurkkaus. Voi että tuossa oli kiva istuskella ja katsella kättensä jälkiä. Ihanat pikku kalusteet löytyivät nettikaupasta. Oikeasti hyvät tuolit istua

Loppukesästä kasvihuoneessa oli jo aikamoinen viidakko. Tein tomaateille harjateräksestä tukikepit. Laitoin heinäseipään kattotuolien päälle ja harjateräkset kiinni siihen ja eikun sitomaan tomaatteja. Pysyivät hyvin pystyssä

Kastelu hoitui osin tippukastelulla ja loppukesästä ihan vain suoraan kasvualustaan kannulla

Tässä jo kurkkujen mahtavin loisto menossa ohi. Mansikat tykkäsivät kasvaa lämpimässä ja aurinkoisessa huoneessa, niistä saatiin naposteltavaa koko kesäksi

Kasvihuoneen toisessa päädyssä on penkki. Siinä oli viime kesänä parsakaalia, avomaankurkkua ja krassia. Kyllä minä siihen kevätsipuliakin kylvin, mutta se ei oikein edes itänyt ja avomaankurkut taisi tehdä yhden kurkun :( Ensi kesänä taidan testata avomaankurkkua kasvihuoneessa. Parsat tykkäsivät tästä penkistä

Toisessa päässä on pieni komposti loota, jossa kasvoi pari kurpitsaa. Piti olla jättikurpitsaa, mutta ei kyllä sitten tulos näyttänyt ihan siltä kuin odotin. Lehtiä kyllä kasvatti ihan hirveesti ja pitkästi ja jotain keltaista ovaalin muotoista kurpitsaa pukkasi, vaikka odotin pyöreää oranssia

Kasvihuoneen edustalla oli yrttireki. Kaikki tämä vanha ihana tässä edessä löytyi samaisesta kummitustalon vajasta kuin ruukutuspöytä. Kesäkurpitsa kasvoi ämpäreissä, aloitti tekeen hienoja hedelmiä, mutta sitten kuitenkin mädännytti päät ennen kuin ehdin käyttää niitä, ensi kesänä eri kasvupaikka siis niille

Kasvihuoneen ympärys on vielä pahasti kesken, mutta siihen paneudutaan sitten tulevana kesänä

Voi että oli ihana hakea nämä herkut omasta kasvihuoneesta

Munakoisoa en vielä oikein osannut käyttää, täytynee harjoitella

Kurkkuja tuli tosi paljon. Niistä riitti koko kesäksi tuorekurkut syötäväksi

ja vielä kuusi kiloa tein kurkkusalaatiksi, mistä tuli aivan älyttömän hyvää. ei olla tarvittu kaupan kurkkusalaatteja tänä talvena. Tomaatteja tuli niin paljon, että kaikkia ei edes ehditty käyttää, mutta tein niistä kuitenkin paholaisen hilloa. Otin kuviakin tekoprosessista, mutta nyt ne oli jossain hukassa ne kuvat, joten ehkä joskus myöhemmin se ohje
Tulevan kesän taimista on jo osa kasvamassa keittiön ikkunalla. Kunhan aurinko alkaa lämmittää enemmän niin ne saavat siirtyä anopin lasikuistille. Omalla lasiverannalla ne eivät pysy turvassa pienten käsien ja ison hännän ulottuvilla :) Minä niin odotan jo kesää!!!!!!!!