Piporalli

Kuniin syksyisen lauantain kunniaksi panin pystyyn piporallin

Sen tuloksena syntyivät nämä neljä pipoa ja yksi kokeilupipo, joka ei nyt päässyt kuviin ;)

Tättärärää, oon saanu omia merkkejä <3 Äiskälle ois riittäny pelkät omat merkit pipoihin, mutta tytöt vaativat muffinseja, joten heille myös sellaiset

Löysin mahottoman hyvän pipo-ohjeen täältä Mutta tämän pipon tein lasten kaavan mitoilla ja siitähän tulikin pipo itselle, eli kannattaa mittailla mallin päätä ja ja siitä sitten vähän sovellella kaavaa. Kaavasta on helppo muokata joko pitempi lörppä pipoon tai sitten lähes päänmyötäinen pipo

Kaikki kankaat Fabriinasta 

Projekti verannan kasvojenpesu

Ja tästähän se ajatus sitten lähti....

Verannalla tarvittiin enemmän ja toimivampaa säilytystilaa. Ystävä toi keväällä kangaskassin kun oli tehnyt inventaarion omassa kangaskaapissaan ja siellä kassissa oli kunnon pala tätä ihanaa patjakangasta ja se innosti suunnittelemaan eteiseen uutta ilmettä

Tästä lähdettiin liikenteeseen. Tuosta ikkunan alta on tässä kuvassa jo keretty siirtää sohva vastakkaiselle seinälle. Katto ja seinät on maalattu jo aikaa sitten valkoiseksi. Silloin kun muutimme tänne niin eteinen oli kokonaan lattian väristä paneelia

Sohvan vanha ilme. Sohva on löytynyt meidän mökiltä venevajasta. Veikkaisin, että tämä on joskus ollut jonkun pienen pinnasänky. Löydettäessä se oli aika räikeän mintunvihreä. Se sai jo silloin yllensä vaalean sinisen sävyn ja on palvellut eteisessä oikein hyvin

Sohvan uusi raikas ilme! Yleensähän kai patjakankaissa raidat on pitkittäin, mutta nyt piti soveltaa vähän, että sain kankaan riittämään ja raidat on nyt poikittain. Mutta kangas toimii mielestäni oikein hyvin myös näin päin

Ja lattia, siitä tuli vaalea siniharmaa Tikkurilan lattiamaalilla, sävy oli muistaakseni Valkama

Lapsiperheen arjesta muistutuksena lattiasta löytyy muutama pieni kengän jälki. Eräs pieni mies ehti siinä tepastella ennen kuin maali kunnolla kuivui, eivätkä jäljet kokonaan peittyneet vaikka maalasin uudelleen päälle, mutta nehän ovat vain elämää ja pysyvät muistona meille pienistä jaloista <3 Voi poitsu joskus sitten isona mallata kenkää jäljen viereen :)

Tämä kesä on ollut löytöjen aikaa. Ihmettelen aina sisustusohjelmia katsoessani, että kuinka ihmeessä niissä aina rannalle lähdettäessä löytyy joka kerta jotain sisustukseen sopivaa. No kerrankin se sattui omalle kohdalle. Myrsky oli tuonut mökkirantaan tällaisen ajopuun. Nostin sen kuvumaan tietäen heti, että siitä tulee jotain ja niinhän siitä tuli ja tykkään itse tosi kovasti

Sohva jää nyt oikealle kun se ennen oli vasemmalla puolella. Lattialla anopin kutomat matot

Pienten sydänkoukkujen tilalle tuli nyt kunnon naulakko ja hylly, jonka päälle saatiin jokaiselle lapselle oma kori. Home- kyltti Kärkkäiseltä. Uusien verhojen ihana ruusu kangas Fabriinasta

Ja vanhalle sohvan paikalle tuli nyt mukavasti tilaa nuorimmaisen vaunuille

Ja minä, joka "en koskaan löydä kirppareilta mitään" olen tänä kesänä löytänyt vaikka mitä! Tämä ihana vanha penkki tuli vastaan samassa paikassa, mistä löysin vanhan ompelukoneenkin. Ja tämä on aivan täydellinen tähän kohtaan. Mietin aluksi, josko maalaisin penkin, mutta ei, taidan jättää sen ihan noin vain, kauniisti vanhan näköiseksi. Veranta on tällä hetkellä mun lempi paikka, enkä ole ainut joka siitä tykkää, myös koirakamu viihtyy täällä. Monesti rupean katseleen, että minne se on mennyt piiloon niin melkein aina se löytyy täältä. Myös pienimmäin prinsessa jostain syystä löytyy aina täältä, jos on jossain hukassa. Verannalla on ilmeisesti hyvä karma :D

Pihalla

Tänä kesänä meidän piha on saanut rehottaa melko vapaasti, pieni yksi vuotias on vienyt voiton kitkentähommista. Mutta on täällä edes jotain saatu aikaan :) Tehdään pienehkö kierros pihalla

Sadepäivän kuvia :)

Tämä muuri on pitkä, kuvassa näkyy vain pieni osa muurista. Se muurattiin kesällä -07. Kivihän on täällä päin kasvava luonnonvara! Vaikka kuinka joka kevät kerätään kivet pelloilta (ja niitä on paljon) niin joka kevät ne "ilahduttavat" uudestaan ja uudestaan olemassaolollaan. Mutta mikäs siinä kun niitä voi hyötykäyttää

Tämä ihana humalaportti väsättiin viime kesänä. Anopin lapsuudenkodin pihasta kävimme hakemassa vanhoja humalia, vaan eihän ne tänä keväänä rehahtaneetkaan iha niin kuin olin toivonut. Yksi pieni kurttuinen humala siinä on yhdessä nurkassa tänä kesänä kasvanut :D Mutta köynnösruusu Pohjanähti tykkää kasvaa tässä tuessa (ei vain oikein kuvassa erotu), kukkikin hienosti. Jospa ensi kesänä istutettaisiin ihan uudet humalat ja jospa tämäkin portti saisi joskus yllensä tuuhean humalaverhon

Humalaportin vierellä maakellarin molemmin puoli Norjanangervot kukoistavat. Ensin ne kukkivat kauniisti valkoisissa kukissaan, loppukesästä saimme ihailla myös nättiä sinistä kukintaa :D Hiirenvirnat nimittäin puskivat valtavalla voimalla angervojen välistä ja näytti kuin pensaissa olis ollut kaunis sininen kukinta

Kellarin päällä Lamoherukka nauttii olostaan, parissa vuodessa se on vallannut koko kellarin päällyksen, ihana vihreä kumpu, jota pensashanhikit reunustavat. Tänä kesänä hanhikit kukkivat todella kauniisti ja kauan. Ja minun pieni Mongolianvaahteranikin kasvaa, joskus se on iso iso kaunis puu!

Ja sitten sinne, missä jotain on tapahtunut tänä kesänä...

Jotain uuttahan sieltä pilkistää <3

Tämä kohta kaipasi aitaa ja sen se myös sai

Tämä kuva on nyt vain aidan pihan puolelta otettu (pihlaja oikealla, joka yläkuvassa on vasemmalla)

Tässä aidaton kohta tieltä päin

Ja minä niin tykkään tästä! Aidassa on perinteinen suomalainen riukuaidan malli. Mutta riukujahan meillä ei ollut, joten piti hyödyntää sitä mitä oli! Heinäseipäitä! Riu'uthan ovat pitkiä ja heinäseipäät lyhyitä, joten jokatoisessa välissä joutui seipäitä jatkamaan (yhdistämään), se ehkä hieman häiritsee omaa silmää, mutta ei onneksi liikaa. Kuusisalvoksia sidontaan ei ollut saatavilla tähän hätiin, joten luonnonkuituinen naru sai passata tähän hommaan ja ihan hyvin tuo ainakin vielä näyttää asiansa ajavan, saa nähdä mitä talvi tekee narulle. Mutta nyt ei lapset ja koira juokse tielle!

Seikkailu peikkometsässä

Meidän pihastamme löytyy pieni peikkometsä, sinne seikkailimme tänään Adalmiinan, oman peikkotyttöni, kanssa

Kun metsässä kuljet ja silmäsi suljet voit kuulla sen äänen, pienen ja hiljaisen kun pikkupeikko hihittää ja kotiin äidin luokse kipittää

Kannon kolossa asuu perhe pörröinen, kansaa Peikkojen

Hännät on niillä takussa, ja paikat housun lahkeessa

Kärpässieniä aamulla syö ja sammal vuoteella nukkuu yön

Ei aikuiset näitä olentoja nähdä voi vain lasten mielikuvitus ne esiin toi

(Tytti Havukainen, Minna Lohi, Outi Jukola ja Paula Kamula)

Sielläkö se pikku peikko vilahti?

Ihanaa kun lasten kanssa voi seikkailla omassa pihassa

Peikkotytön mekon kaava Mekkotehtaan kirjasta (Matleena)

Kankaat (froteeta) voisin muistella tilanneeni Fabriinasta jo aikaa sitten

Kanttinauha ja pitsi omista varastoista. Napit päällystin itse Nappikauppa Punahilkasta tilaamani nappisetin avulla

Sokerileipurin patalappu

Minun kirjahyllystäni löytyy patalappukirja ja lankakorista paljon keränloppuja, joten päätin yhdistää nämä kaksi ja siitä syntyivät nämä

Sokerileipurin iloiset patalaput virkataan kiinteillä silmukoilla, joiden sisällä kuljetetaan virkattua ketjua. Patalappu viimeistellään nirkkoreunuksella

Nämä lähtivät alkuviikosta postin mukaan, toivottavasti ne tuovat iloa saajansa keittiöpuuhiin

Ja väreihin sopivasti, omasta kasvihuoneesta löytyivät tällaiset kulta-aarteet ja oli kuulkaa hyviä. Pannulle vain oliiviöljyn sekaan, ripaus suolaa ja pippuria ja muuta ei tarvitakkaan!