Suloinen kesä

 Ihana lämmin kesä on takana ja suloisia kuvia muistoina

Kuljin kautta ahopellon

poimin sieltä kissankellon

Se hiljaisella helinällään

pehmoisella kilinällään

Onnenrunon keittää

keijun mukana sen heittää

Tytölle kultatukalle

pienelle sipsukkasukalle

Tämän Mekkotehtaan Katariina mekon olen ommellut jo Adalmiinalle ja nyt se pääsi pikku Rosannan käyttöön

Helppo ja ihana mekko ommella

Meidän pieni tutkimusmatkailija. Ja katsokaa noita ihania pieniä sormia ja varpaita, kuinka voi olla niin kaunista

 Kultahippuja hiuksiisi heitän

 Suukoilla pienet kasvosi peitän

 Onnea sulle tahdon vaan

Enkelin vierelles kulkemaan

Tämäkin "mekko" mekkotehtaan kirjasta, aloitin sen jo silloin kun Rosanna oli vauva, silloin tuli joku tenkkapoo ompeluun ja mekko jäi kesken. Tänä keväänä sain sitten valmiiksi ja menihän se vielä ihan hyvin tunikana tämän kesän

 Ja vielä lisää kuvia :)

 Ihanan leikkipuvun ompelin myös jo viime kesäksi, onni oli ihanan joustava kangas

 Lemppari puku meni vielä tämänkin kesän

Nyt kyllä tullatupsahti paljon kuvia, ihania kuvia <3 Vielä on varmaan luvassa jokunen kesäaiheinen postaus, kesällä ei juuri kerennyt tietokoneella istuskella, mutta sitten pikkuhiljaa kohti syksyä (ja sitä joulua)

Lapsukaisille

Kovin paljon en ole ehtinyt ompelukoneella istuskella, mutta vähän kuitenkin. Jotain kesäistä lapsukaisille

Artturin T-paita kimaran aloittaa tämä hauska kuosinen rallipaita. Kaikissa T-paidoissa olen käyttänyt itse piirettyä kaava

Ihanan pirteä ruotopaita. Artturi tuumasi, että on tainnut muikku käydä syömässä kalat paidasta... eeei kun muikkuhan on niin pieni :D Ihania juttuja tällä pikku isännällä

Oma suosikki näistä paitakuoseista oli ehkä kuitenkin tämä krokotiilikuosi. Kaikki kankaat Kärkkäiseltä

Krokot oli niin hauskoja, että Rosanna sai oman pikku mekon samasta kuosista (kaava oma). Oli pieni taiteilu, että sai kankaan riittämään. Sitähän ei menossa huomaa kukaan, että takakappaleen krokot ei ole ihan suorassa rivissä ;) Ei ois kangas riittänyt ilman tätä pientä vinotusta...

Isot tytöt saivat itse valita kankaan ja mitä siitä tehdään (kankaat siis edelleen Kärkkäiseltä). Adalmiina, meidän pikkuleipuri, valitsi tietysti tämän herkullisen muffinikankaan. Ja mitäs muuta sitä mekkojen suurkuluttajalla vois olla toivomuksena kuin mekko! 

Aurora valitsi vähän romanttisemman pyöräkuosin ja siitä piti ommella hame. Paitakin olisi kuulemma tästä samasta tarvittu, mutta ei kangas riittänyt. Hameesta tuli oikein kivan mallinen, se on koottu ihan vain suikaleista ja vyötäröllä on kuminauha

Ja sitten jotain vanhaa. Nämä Ottobren kaavoilla ommellut velourhousut ompelin jo Artturille. Nyt ne ovat juuri sopivat Rosannalle

Hauskan malliset lappuhaalarit ja muistan kuinka tyytyväinen olin lopputulokseen silloin kun nämä ompelin ja kankaan väri on suht hyvin sailynyt pesuissa ja kovassa käytössä

Haalarit pysyy hyvin jalassa vyötäröresorin ansiosta, ja henkselit ja etulappu tuovat kivaa ilmettä housuihin

Tämän mekon taasen olen alunperin ommellut Auroralle ja se on jo viime kesänä ollut Adalmiinan käytössä ja alkaa nyt auttamattomasti jäädä liian lyhyeksi, onneksi on tulossa vielä yksi käyttäjä tälle mekolle

Ohje Ottobren. Itse tykkään kovasti mekon kankaiden väriyhdistelmästä

Ja takana hauska yksityiskohta, aivan kuin sivun punaruutuinen kangas olisi essu takaapäin katsottuna

Auroran kesämekkonen on myös jo aikoja sitten ommeltu, onneksi mittaa on vielä täksikin kesäki jäljellä

Vyötärölinja on nyt noussut oikean vyörätön kohdalle. Tämä mekko oli alunperin sellainen "matalavyötäröinen", mutta ei yhtään hassumpi myöskään näin

Helman käänteeseen ompelin lehtikuvion

Ja rintaa komistaa kukkaruusuke. Nämä kaikki vanhat ompelukset olen esitellyt jo vanhassa blogissa, mutta koska sieltä on kuvat kadonneet Vuodatuksen mokailun takia, niin ajattelin tänne nyt laitella pikku hiljaa vanhojakin ompeluksia itselle muistiin. Jos jokin malli kiinnostaa niin voin tarkemmat tiedot kaavoista kaivella vanhan blogin puolelta

Pikku Prinsessa

Välillä tarvitaan vähän prinsessaista menoa

Prinsessavaahtoa (eli marjapuuroa, eli lappapuuroa, eli puolukkapuuroa...). Kyllä tällä prinsessaaterialla jaksaa kiipeillä

Tällä kiipeilyllä on jokin tavoite...

... ja näin...

... tadaa, tavoitteeseen päästiin :D Eli pimennysverhon mekanismit kiinnostaa

Ompelin pikku Rosannalle ihanan mekkosen, johon sain kulutettua hieman pitsiä, niitä on kertynyt vaikka minkälaisia ja tuntuu, että niitä ei kuitenkaan saa mihinkään käytettyä

Helmaan ja hihansuihin ompelin siis leveää pitsiä. Selkään vielä kaiken pitsin kukkuraksi pitsivetskari. En ollut koskaan aiemmin ommellut pitsivetoketjua, joten vähän aikaa piti pähkäillä, että miten sen saa siististi. Nyt vain ootellaan ja katellaan, että miten mun ratkaisu kestää pesukoneessa

Mutta eihän se kiipeily toki pelkkiin nojatuoleihin rajoitu. Rosannan lempipaikka on nykyään keittiön työtaso. Sinne pääsee kätevästi kiipeämään kun meillä on tason vieressä yksi matalampi alakaappi, jonka päällystä on tarkoitettu esim. kauppakassien laskutilaksi tai ihan vaan istuskelua varten. Tässä on menossa kahvinkeitto isälle. Ja äitillä on ihan aina pieno ruoanlaittoapulainen pöydällä!

Mekkoon otin vähän mallia Mekkotehtaan Alviinasta. Kangas on ihanan pehmeää finecordia, mutta en enää muista ollenkaan mistä mikin kangaskaapin kätköistä löytyvä kangas on peräisin. Toki kaikki alkaa jo olla sen verran vanhaa mallistoa, että niitä ei varmaan enää saakkaan, vaikka ostopaikan muistaisikin :D

Ruben pieni rastaharja

Ruben pieni rastaharja maailmalle lähti...

Joulupukin matkaan pikku Ruben paketoitiin. Näköjään on ollut melko pimeää kuvattaessa :)

Ruben on vähän pienempää kaliiberia kuin Ulpukka, jonka aikaisemmin täällä esittelin, koska Rubenin omistajakin on pienempi kuin Ulpukan. Mutta en tieä pitääkö yhtä vieläkin pienempää heppakokoa kokeilla ennen kuin se olisi just sopiva alle 2 vuotiaalle

Hauska näitä heppasia on ollut tehdä. Ja jännä, miten ne ovat jossain vaiheessa tekoprosessia alkaneet näyttää juuri jonkin nimisiltä. Kummallekkaan en ollut miettinyt nimeä etukäteen, eikä tulevilta omistajiltakaan ollut tullut ehdotuksia, mutta niin vain nimet pulpahtivat tekemisen lomassa. Rubenille on siis ehkä jossain vaiheessa luvassa vielä rastainen sisko :)

Jouluksi valmistuneita

Syksy meni käsitöiden parissa. Ehti jouluksi jotain valmistuakin :)

 Ensin ompeluksia. Joskus jostain lueskelin bambutiskiräteistä ja ensimmäinen ajatus oli, että eikai sellasella saa mitään pyyhittyä. Mutta muistin, että olin joskus tilannut bambukangasta, jonka kuviointi ja väri eivät miellyttäneetkään niin paljon, että kankaasta olisi jotain lapsille valmistunut, joten se jäi kaappiin lojumaan. Tämä kangashan sopi oivasti tiskirättikokeiluun. Saumurilla vain ajelin kaksi neliötä yhteen ja eikun kokeilemaan rätin toimivuutta 

Ja arvatkaa mitä? Leuka loksahti alas, aivan uskomatonta, ikinä en ole paremmalla rätillä pyyhkinyt pöytiä!!!! Tämän jälkeen ei tähän kotiin ole yhtään kaupan rättiä ostettu! Pesu 60 asteessa ja taas on puhtaita rättejä. Bambusta en ainakaan minä ole onnistunut väriä irti saamaan pyykkikoneessa, joten olen pessyt rätit ihan minkä väsiressä kirjopyykissä tahansa. Kuivausrummunkin on mun rätit kestäneet ihan hyvin. Ja näihin ei mun mielestä tule yhtään huonoa hajua, mikä kaupan rätteihin aika pian käytössä tulee

Lähimmille lähti pukinkonttiin tiskirättien lisäksi lämpötyynyt. Nämä oli helppo toteuttaa. Sisällä omaa viljaa, kankaat kierrätettyjä. Kuvasta aika huonosti näkyy, mutta tyynyssä on siis kaksi tuommoista pötkylää, asettuu paremmin hartioille. Ja kiinnitysnauhat etukulmassa

Innostuin myös kokeilemaan pehmokirjaimia

Nämä lähti kummilapsille jouluksi. Vielä en kerennyt haastavampia kirjaimia testaamaan, onnistuukohan ne yhdestä kappaleesta, esimerkiksi A tai R tai O. Siis onnistuuhan ne kaikki käsin ompelemalla, mutta ompelin koneella oikeatpuolet vastakkain ja käänsin kirjaimet sitten oikein päin. Onnistuuhan kaikki kirjaimet niin, että käsin ompelee nurjatpuolet vastakkain :)

Ja muutamat sukat. Näiden junasukkien värit näyttivät todella kauniilta yksittäin kerällä, mutta kun yhdistin ne sukassa, niin sukat alkoivat minusta näytyää ihan fiskarsin saksilta :D Mutta onneksi nämä sakset lämmittävät jalkoja

No entäs nämä sukat sitten? Värit ja kuviointi onnistuivat kivasti, vaan sukat on ihan jättiläiset, itseäkin ihan nauratti näitä paketoidessa! En tiedä, miten niistä muka tuli niin isot, vaan kyllä ne varmaan käyttöön pääsi :D

Jotain itselle

Koko syksyn tein jotain toisille. Tämä alkuvuosi on pyhitetty itselle! Kahdet villasukat tulossa MINULLE ja vielä ainakin kahdet näiden lisäksi suunniteilla, on vaan niin ihania lankoja, että pakko saada niistä jotain itselle, vaikka ehtiikö niin monia sukkia edes käyttää :D

Mutta nyt siis istuin ompelukoneen ääreen ja pitkästä aikaa ompelin itselle

Ja tämmöinen syntyi. Kuvaamiseen tarvittavaa valoa ei ole täällä näkynyt, joten värit eivät todellakaan pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Kankaana on erittäin elastinen ja aika raskas (siis laskeutuva) tummanruskea trikoo. Bongasin täältä tosi mageen värjäys tai pitäskö sanoa värinhäivytys kokeilun ja innostus iski heti. Täältä löytyy hyvät ohjeet tähän kokeiluun, jos innostut. Tunikamekon väri on häivytetty kloritilla. Kuvion tein sapluunan avulla. Värinhäivytys jatkuu kuvion vastakkaiseen hihaan, vaikka se ei kuvasta kovin hyvin tulekaan ilmi

Ideoita tähän tekniikkaan jäi vielä muhimaan monia, saa nähdä milloin ehdin toteuttaa ne :) Tunikan kaavana Onion

Ulpukka tuli taloon

Muistelen lämmöllä mummulassa vietettyjä lapsuuden kesäpäiviä! Naapurissa asui paras ystäväni, jonka kanssa laukkasimme kaiket päivät keppihevosillamme ympäri pihoja. Rakensimme hevosille mahtavia talleja ja nautimme kesästä!

Nämä ajat muistuivat mieleeni hyvin elävästi, kun ystäväni lähetti muutama vuosi sitten tekemänsä keppihevosen meidän tytöillemme. Jo silloin lapsena ystäväni oli erittäin taitava keppihevosten tekijä. Hepuli heppa sai riemukkaan vastaanoton tytöiltä ja kyllä sillä hepalla on ratsastettu ja paljon. Niin paljon, että se on jo useampaan otteeseen joutunut äitilääkärin paikkauspöydälle, uudet silmätkin on pitänyt väliaikaisesti tehdä napeista

Näin kauan piti odottaa, että uskalsin itse yrittää keppihevosen tekemistä ja kyllä kannatti kokeilla. Hepuli sai mieluisan ystävän Ulpukasta

Ulpukka hulmuharja syntyi kierrätetystä Marimekon lokkikankaasta

Ulpukan toinen silmä kätkeytyy hyvin mustaan laikkuun :)

Tiedättekö, voin tunnustaa, että äidin piti ihan vähän testata (eihän tuotetta voi muuten lapselle antaa, ellei sitä ensin testaa turvalliseksi ;D) hepan tottelevaisuutta, ennen kuin käärin sen Adalmiinan syntymäpäiväpakettiin. Ja hyvin mallikkaasti Ulpukka otti muutaman laukka-askeleen niin pyydettäessä

Kyllä on Ulpukka saanut hyvää kohtelua uudelta pikku emännältään ja vanhan kunnon Hepulinkin ilme on kirkastunut kaverista :)