Lapsukaisille

Kovin paljon en ole ehtinyt ompelukoneella istuskella, mutta vähän kuitenkin. Jotain kesäistä lapsukaisille

Artturin T-paita kimaran aloittaa tämä hauska kuosinen rallipaita. Kaikissa T-paidoissa olen käyttänyt itse piirettyä kaava

Ihanan pirteä ruotopaita. Artturi tuumasi, että on tainnut muikku käydä syömässä kalat paidasta... eeei kun muikkuhan on niin pieni :D Ihania juttuja tällä pikku isännällä

Oma suosikki näistä paitakuoseista oli ehkä kuitenkin tämä krokotiilikuosi. Kaikki kankaat Kärkkäiseltä

Krokot oli niin hauskoja, että Rosanna sai oman pikku mekon samasta kuosista (kaava oma). Oli pieni taiteilu, että sai kankaan riittämään. Sitähän ei menossa huomaa kukaan, että takakappaleen krokot ei ole ihan suorassa rivissä ;) Ei ois kangas riittänyt ilman tätä pientä vinotusta...

Isot tytöt saivat itse valita kankaan ja mitä siitä tehdään (kankaat siis edelleen Kärkkäiseltä). Adalmiina, meidän pikkuleipuri, valitsi tietysti tämän herkullisen muffinikankaan. Ja mitäs muuta sitä mekkojen suurkuluttajalla vois olla toivomuksena kuin mekko! 

Aurora valitsi vähän romanttisemman pyöräkuosin ja siitä piti ommella hame. Paitakin olisi kuulemma tästä samasta tarvittu, mutta ei kangas riittänyt. Hameesta tuli oikein kivan mallinen, se on koottu ihan vain suikaleista ja vyötäröllä on kuminauha

Ja sitten jotain vanhaa. Nämä Ottobren kaavoilla ommellut velourhousut ompelin jo Artturille. Nyt ne ovat juuri sopivat Rosannalle

Hauskan malliset lappuhaalarit ja muistan kuinka tyytyväinen olin lopputulokseen silloin kun nämä ompelin ja kankaan väri on suht hyvin sailynyt pesuissa ja kovassa käytössä

Haalarit pysyy hyvin jalassa vyötäröresorin ansiosta, ja henkselit ja etulappu tuovat kivaa ilmettä housuihin

Tämän mekon taasen olen alunperin ommellut Auroralle ja se on jo viime kesänä ollut Adalmiinan käytössä ja alkaa nyt auttamattomasti jäädä liian lyhyeksi, onneksi on tulossa vielä yksi käyttäjä tälle mekolle

Ohje Ottobren. Itse tykkään kovasti mekon kankaiden väriyhdistelmästä

Ja takana hauska yksityiskohta, aivan kuin sivun punaruutuinen kangas olisi essu takaapäin katsottuna

Auroran kesämekkonen on myös jo aikoja sitten ommeltu, onneksi mittaa on vielä täksikin kesäki jäljellä

Vyötärölinja on nyt noussut oikean vyörätön kohdalle. Tämä mekko oli alunperin sellainen "matalavyötäröinen", mutta ei yhtään hassumpi myöskään näin

Helman käänteeseen ompelin lehtikuvion

Ja rintaa komistaa kukkaruusuke. Nämä kaikki vanhat ompelukset olen esitellyt jo vanhassa blogissa, mutta koska sieltä on kuvat kadonneet Vuodatuksen mokailun takia, niin ajattelin tänne nyt laitella pikku hiljaa vanhojakin ompeluksia itselle muistiin. Jos jokin malli kiinnostaa niin voin tarkemmat tiedot kaavoista kaivella vanhan blogin puolelta

Kasvihuone

En millään malta pidätellä itseäni, pakko kertoa jo teille, mitä täällä on puuhattu... Tässä kuvassa on meidän vanha kasvihuone, palvellut erittäin hyvin jo ainakin kuusi vuotta, rakas ensimmäinen oma kasvihuoneeni. Muovi on kestänyt melko hyvin, ilmastointiteipillä paikkailtu muutamia viiltoja sieltä täältä. Muovia ei siis ole kertaakaan vaihdettu. Mutta kyllä se tänä keväänä näytti siltä, että nyt tarttis tehdä jotain

 Ja niin me ryhdyttiin hommiin. Ensin piti purkaa vanhan kasvihuoneen ympärillä olevat kukkapenkit, että päästiin käsiksi lacaharkkoihin, sillä ne päätettiin uusiokäyttää uuden kasvihuoneen perustuksissa. Penkkien reunukset olin tehnyt luonnonkivistä, mitkä ovat meidän pelloillamme kasvava luonnonvara. Rosanna oli minulla kivenkärräys kaverina, kun kärrättiin reunuskivet uuteen kiviaitaan. Rosannalle vain tuli uni keskenkaiken homman, nukahti pieni muru kottikärryihin. Rakas univahti otti heti oman paikkansa kottisten vierestä

Sitten oli vuorossa perustusten kaivaminen. Pappa hoiti ne hommat mallikkaasti. Kuten kuvasta huomaa, uusi kasvihuone ei tule samalle paikalle kuin vanha, vaan toiseen päähän kasvimaata, entisen pottupellon paikalle. Vadelmapensaat jäävät nyt kasvihuoneen vasemmalle puolelle täältä meidän olohuoneesta katsottuna, kun ne olivat vanhan kasvihuoneen oikealla puolella

Maata kaivettiin niin paljon, että tuli routa vastaan. Routa olikin vielä tosi pinnassa, mutta saatiin kuitenkin sen verran pintamaata pois, että perustukseen saatiin hyvä kerros salaojasoraa, jonka päälle vielä styroks kerros ja vielä sorat päälle

 Ja niin koitti kovasti odotettu talkoopäivä. Kotiporukat riensivät apuun. Perustus tehtiin lecaharkoista, joita saatiin juuri ja juuri raavittua kokoon tarpeeksi omalta tontilta :) Tässä jo runkoa hahmotellaan

Ja runkohan nousi ihan nopsakkaa tahtia. Pieniä raksa-apulaisia riitti. Ja kuulottiit (kuulosuojaimet), niin kuin pikku Rosanna sanoo, oli kaikkeist kovin sana pienten raksalaisten mielestä

Minulla ja anopilla riitti hommaa ihanien vanhojen aarteiden maalaamisessa. Oma äitini toimi korvaaamattomana pikkuraksalaisten viihdyttäjänä

Säähän oli meillä todella vaihteleva. Välillä tuprutti lunta vaakasuoraan ja välillä aurinko paistaa porotti. Tämä oli sää toukokuun alussa, jolloin tämä talkoopäivä oli

 Pikkuveli mallailee kattotuolien oikeaa kaltevuutta

Ja ukkokulta ja isä napsivat kattotuolit paikoilleen

Päätyjen kattotuolit jätettiin vielä nostamatta ylös. Päätettiin rakentaa ne alhaalla valmiiksi, sillä päätyihin oli tulossa kolmion alle ikkuna. Tämä saatiin tehtyä yhden talkoopäivän aikana

Viikolla minä heiluttelin maalipensseliä ja keikuin huterilla tikkailla maalilemassa kattotuoleja, onneksi anoppi oli varmistamassa, että tikkaat pysyi pystyssä

 Raksapäivä vaihtui ja osin raksaporukkakin, mutta sää oli edelleen yhtä suotuisa, vettä tuli kuin aisaa kun asennettiin katto. Katossa on vahva kennorakenne ja ainakin vesi huilaa erittäin hyvin alas, toivottavasti talvella myös lumi

Päätykolmio valmiina

Tienpuolen ikkunat asennettuna (tienpuolen ikkunoissa oli vielä sälekaihtimet paikallaan ja päätettiin jättää ne, kätevä varjostaa jos tarvii), kasvimaanpuolen ikkunoita asennetaan. Takana näkyy myös sitä kivimuuria, johon vanhan kasvihuoneen ympärillä olleet kivet kannoin. Ja kyllä, kaikki nuo kivet, mitä tuossa kivaidassa on, ovat tästä samaisesta pottupellosta ylös ongittuja

Toisen päädyn ikkunoita asennetaan. Tähän päätyyn tulikin vain ylös ikkunoita

Ja talollepäin olevat ikkunat pääsivatä myös paikalleen. Aurinko nousee tuolta kasvihuoneen vasemmalta puolelta ja kiertää aamupäivän aika jo kasvihuoneen oikealle laidalle. Lähes koko päivän paistaa sitten täältä talolta päin, eli suoraan noista isoista päätyikkunoista sisään. Ja raksan johto istuu ja valvoo niin pientä apuria kuin ikkunoiden asennustakin tarkasti

Alalaudoitukset paikallaan. Ja mistäkö ikkunat? Kun joskus sanoo ääneen mitä tarvii, eikä vain pohdi omassa päässään, niin saattaa sen myös saada. Kahdesta naapurista löytyi joutilaita ikkunoita (aivan älyttömä suuri kiitos naapurit <3), lisäksi omasta varastosta pihapiirin vanhimman talon vaihdettuja ikkunoita

Ja oih, siinä se nyt on melkein valmis!!!!! Ovi vielä puuttuu ja muutamia listoja sieltä täältä ja tietysti "sisustus" ja maali (koko kasvihuone tulee valkoiseksi). Mutta en millään malttanut odottaa, että tämä olisi ihan valmis. Tämän parissa on nyt vierähtänyt tovi ja vierähtää vielä toinenkin, mutta sitten lisää kuvia kun sisälläkin alkaa näyttää kasvihuoneelta. Ai niin ja nuo nurkkien pikkuruutuikkunat avautuvat kuin saluunan ovet ulospäin, toimivat tuuletusikkunoina, minä niin tykkään niistä <3

Pikku Prinsessa

Välillä tarvitaan vähän prinsessaista menoa

Prinsessavaahtoa (eli marjapuuroa, eli lappapuuroa, eli puolukkapuuroa...). Kyllä tällä prinsessaaterialla jaksaa kiipeillä

Tällä kiipeilyllä on jokin tavoite...

... ja näin...

... tadaa, tavoitteeseen päästiin :D Eli pimennysverhon mekanismit kiinnostaa

Ompelin pikku Rosannalle ihanan mekkosen, johon sain kulutettua hieman pitsiä, niitä on kertynyt vaikka minkälaisia ja tuntuu, että niitä ei kuitenkaan saa mihinkään käytettyä

Helmaan ja hihansuihin ompelin siis leveää pitsiä. Selkään vielä kaiken pitsin kukkuraksi pitsivetskari. En ollut koskaan aiemmin ommellut pitsivetoketjua, joten vähän aikaa piti pähkäillä, että miten sen saa siististi. Nyt vain ootellaan ja katellaan, että miten mun ratkaisu kestää pesukoneessa

Mutta eihän se kiipeily toki pelkkiin nojatuoleihin rajoitu. Rosannan lempipaikka on nykyään keittiön työtaso. Sinne pääsee kätevästi kiipeämään kun meillä on tason vieressä yksi matalampi alakaappi, jonka päällystä on tarkoitettu esim. kauppakassien laskutilaksi tai ihan vaan istuskelua varten. Tässä on menossa kahvinkeitto isälle. Ja äitillä on ihan aina pieno ruoanlaittoapulainen pöydällä!

Mekkoon otin vähän mallia Mekkotehtaan Alviinasta. Kangas on ihanan pehmeää finecordia, mutta en enää muista ollenkaan mistä mikin kangaskaapin kätköistä löytyvä kangas on peräisin. Toki kaikki alkaa jo olla sen verran vanhaa mallistoa, että niitä ei varmaan enää saakkaan, vaikka ostopaikan muistaisikin :D

Mustikkakukko

250g voita

1dl sokeria

4dl ruisjauhoja

1dl ohrajauhoja

1tl leivinjauhetta

1l mustikoita

(1rkl perunajauhoja)

1dl sokeria

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri keskenään. Lisää ruisjauhot ja ohrajauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele noin 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan pohjalle ja reunoille
Lisää tuoreet tai jäiset mustikat (lisää jäisiin mustikoihin perunajauho). Ripottele mustikoiden pinnalle sokeri. Peitä mustikat lopulla taikinalla
Paista 200 asteessa noin tunti. Tarjoa jäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa

Aijaijai että on hyvää!!!!!!

Elämässä

Tämä voisi olla minun omakuvani, kun en sellaista ole täällä julkaissut :) Latasin eilen illalla lasten syntymäpäivillä otetun yhteiskuvn lapsista facebookiin ja siihen tulleiden kommentointien kautta rupesin vähän tarkemmin mietiskelemään tätä kulunutta alkuvuotta. Kuten jo täällä aikaisemmassa postauksessa olen todennut niin alkuvuosi ollaan otettu rauhallisesti ja hidastettu vauhtia. 

Aluksi tuntui, että mitään ei tapahdu, sama vanha kiire ja hulina jatkuu vaan, eikä energiaa saa ladattua sen enempää kuin ennenkään. Mutta nyt neljän kuukauden jälkeen päätöksestä hidastaa vauhtia, huomaakin että kyllä se sittenkin onnistuu. Lasten synttärikuvasta huomasin, että olin ehinyt laittaa tytöille nätit kampaukset ja olin jopa itse kerennyt pukea juhlavaatteet päälle ja laittaa oman tukan kiinni (näitä en yleensä ihan ehdi). Sitten meillä oli jopa ihan vain aikaa odotella vieraita

Ja näin voi käydä, jos jättää vaimon kotiin 5 päiväksi ilman autoa ja nettiä. Eli kalusto muutti väriä ja valostutti kotia ihanasti. Tämä netti on yksi aikasyöppö. Kuten ehkä blogin päivitystahdista on voinut huomata, olen myös viettänyt aikaani huomattavasti vähemmän tietokoneen ääressä. Ja kun mies lähti reissuun ja vei mokkulan mennessään niin tällaiseenkin duunaukseen oli aikaa lasten mentyä nukkumaan :D

Kalustohan oli ennen duunausta maitokahvin värinen. Ei kuitenkaan mennyt maalaus ihan niin kuin Strömssöössä, mutta tykkään silti lopputuloksesta. Hioin pöytälevyn ennen maalausta, ei olisi kannattanut! Penkkejä en hionut ja maali tarttui niihin paljon paremmin ja peittävämmin. Pöytä piti maalata viiteen kertaan ennen kuin puun keltaisuus ei puskenut maalin läpi! Penkit maalasin vain kahteen kertaan

Tässä vielä nämä ihanat rakkaista rakkaimmat juhlijat. Ihana viettää näiden rakkaiden kanssa hyviä kiireettömiä hetkiä <3

Arielin uusi mekko

Meidän Adalmiina sai syntymäpäivälahjaksi Disney animators prinsessan, Arielin. Itse tykkään näistä nukeista, vaikka niillä onkin aivan suhteettoman suuret silmät, mutta ne ei kuitenkaan ole mitään laihoja luikkuja. Kivan kokoisia nukkeja. Adalmiina oli toivonut nimenomaan Arielia. Arielillahan ei tietystikään ollut päällä muuta kuin bikinit ja merenneidon pyrstö, mutta kyllähän niitä nyt muitakin vaatteita tarvitaan

Joten äiti tarttui virkkuukoukkuun! Helppo liivimekko syntyy näppärästi, eikä aikaakaan kulu kovin kauan. Virkkaa n. 35 ketjusilmukkaa

Virkkaa puolipylväitä kaksi kierrosta edestakaisin, niin saat muidostettua nappihalkion (mekko on helpompi pukea päälle kun sen saa yläosasta auki). 

Yhdistä sitten työ ympyräksi. Jatka spiraalina. Lisää neljä puolipylvästä tasaisin välein, jokatoisella kierroksella tai sitä mukaa miten haluat mekon levenevän

Kun mekko alkaa olla sopivan mittainen tee tripla lisäykset viimeisellä kierroksella, eli virkkaa kolme puolipylvästä edellisen kierroksen yhteen puolipylvääseen. 

Virkkaa sopivan mittaiset olkaimet ja ompele ne kiinni. Virkkaa vielä napille raksi muutamalla ketjusilmukalla. Ompele koristenapit etukappaleelle olkaimien päihin. Ompele taakse napinraksi ja nappi.

 En vielä ole ehtinyt tätä sen kummemmin koristella, mutta mietin, että helmaanhan voisi virkata vaikka pienen kukan

Koukku oli minulla kolmonen ja lanka oli Novitan Samos

Ruben pieni rastaharja

Ruben pieni rastaharja maailmalle lähti...

Joulupukin matkaan pikku Ruben paketoitiin. Näköjään on ollut melko pimeää kuvattaessa :)

Ruben on vähän pienempää kaliiberia kuin Ulpukka, jonka aikaisemmin täällä esittelin, koska Rubenin omistajakin on pienempi kuin Ulpukan. Mutta en tieä pitääkö yhtä vieläkin pienempää heppakokoa kokeilla ennen kuin se olisi just sopiva alle 2 vuotiaalle

Hauska näitä heppasia on ollut tehdä. Ja jännä, miten ne ovat jossain vaiheessa tekoprosessia alkaneet näyttää juuri jonkin nimisiltä. Kummallekkaan en ollut miettinyt nimeä etukäteen, eikä tulevilta omistajiltakaan ollut tullut ehdotuksia, mutta niin vain nimet pulpahtivat tekemisen lomassa. Rubenille on siis ehkä jossain vaiheessa luvassa vielä rastainen sisko :)

Valepalmikkosukat

 Olen facebookissa seuraillut villasukkaryhmän upeita sukkaluomuksia ja sain joulun jälkeen inspiraation tehdä itselleni polvimittaiset villasukat. Sitten piti valita, että tekeeko raitaa, ruutua vai jotain kuviota. Päätin kokeilla jonkin sorttista valepalmikkoa. Ohje jonka löysin Hääräämöstä on siellä nimellä pitsi-palmikko. En ole koskaan aikaismmin kokeillut mitään pitsistä, mutta tämä oli nopeaa ja mukavaa kudottavaa

Joustin 2n, 3o

välikiekkoja 4

kuviorivillä: 2n, nosta 3o neulomatta oikealle puikolle,nosta oikeanpuolimmaisin silmukoista kahden muun yli, nosta 2 silmukkaa neulomatta vasemmalle puikolle, 1 oikein, langankierto, 1 oikein 

Lanka on Pelson vankilan suomenlampaitten värjäämötöntä villaa, ihanan paksua ja lämmintä

Näistä tuli heti ihan lempparisukat, mutta lanka ei ole kaikkein kestävintä näin kovankulutuksen sukille, kantapäässä on jo reikä, vaikka sukat valmistui vasta tammikuussa :D