Pikku Prinsessa

Välillä tarvitaan vähän prinsessaista menoa

Prinsessavaahtoa (eli marjapuuroa, eli lappapuuroa, eli puolukkapuuroa...). Kyllä tällä prinsessaaterialla jaksaa kiipeillä

Tällä kiipeilyllä on jokin tavoite...

... ja näin...

... tadaa, tavoitteeseen päästiin :D Eli pimennysverhon mekanismit kiinnostaa

Ompelin pikku Rosannalle ihanan mekkosen, johon sain kulutettua hieman pitsiä, niitä on kertynyt vaikka minkälaisia ja tuntuu, että niitä ei kuitenkaan saa mihinkään käytettyä

Helmaan ja hihansuihin ompelin siis leveää pitsiä. Selkään vielä kaiken pitsin kukkuraksi pitsivetskari. En ollut koskaan aiemmin ommellut pitsivetoketjua, joten vähän aikaa piti pähkäillä, että miten sen saa siististi. Nyt vain ootellaan ja katellaan, että miten mun ratkaisu kestää pesukoneessa

Mutta eihän se kiipeily toki pelkkiin nojatuoleihin rajoitu. Rosannan lempipaikka on nykyään keittiön työtaso. Sinne pääsee kätevästi kiipeämään kun meillä on tason vieressä yksi matalampi alakaappi, jonka päällystä on tarkoitettu esim. kauppakassien laskutilaksi tai ihan vaan istuskelua varten. Tässä on menossa kahvinkeitto isälle. Ja äitillä on ihan aina pieno ruoanlaittoapulainen pöydällä!

Mekkoon otin vähän mallia Mekkotehtaan Alviinasta. Kangas on ihanan pehmeää finecordia, mutta en enää muista ollenkaan mistä mikin kangaskaapin kätköistä löytyvä kangas on peräisin. Toki kaikki alkaa jo olla sen verran vanhaa mallistoa, että niitä ei varmaan enää saakkaan, vaikka ostopaikan muistaisikin :D

Mustikkakukko

250g voita

1dl sokeria

4dl ruisjauhoja

1dl ohrajauhoja

1tl leivinjauhetta

1l mustikoita

(1rkl perunajauhoja)

1dl sokeria

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri keskenään. Lisää ruisjauhot ja ohrajauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele noin 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan pohjalle ja reunoille
Lisää tuoreet tai jäiset mustikat (lisää jäisiin mustikoihin perunajauho). Ripottele mustikoiden pinnalle sokeri. Peitä mustikat lopulla taikinalla
Paista 200 asteessa noin tunti. Tarjoa jäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa

Aijaijai että on hyvää!!!!!!

Elämässä

Tämä voisi olla minun omakuvani, kun en sellaista ole täällä julkaissut :) Latasin eilen illalla lasten syntymäpäivillä otetun yhteiskuvn lapsista facebookiin ja siihen tulleiden kommentointien kautta rupesin vähän tarkemmin mietiskelemään tätä kulunutta alkuvuotta. Kuten jo täällä aikaisemmassa postauksessa olen todennut niin alkuvuosi ollaan otettu rauhallisesti ja hidastettu vauhtia. 

Aluksi tuntui, että mitään ei tapahdu, sama vanha kiire ja hulina jatkuu vaan, eikä energiaa saa ladattua sen enempää kuin ennenkään. Mutta nyt neljän kuukauden jälkeen päätöksestä hidastaa vauhtia, huomaakin että kyllä se sittenkin onnistuu. Lasten synttärikuvasta huomasin, että olin ehinyt laittaa tytöille nätit kampaukset ja olin jopa itse kerennyt pukea juhlavaatteet päälle ja laittaa oman tukan kiinni (näitä en yleensä ihan ehdi). Sitten meillä oli jopa ihan vain aikaa odotella vieraita

Ja näin voi käydä, jos jättää vaimon kotiin 5 päiväksi ilman autoa ja nettiä. Eli kalusto muutti väriä ja valostutti kotia ihanasti. Tämä netti on yksi aikasyöppö. Kuten ehkä blogin päivitystahdista on voinut huomata, olen myös viettänyt aikaani huomattavasti vähemmän tietokoneen ääressä. Ja kun mies lähti reissuun ja vei mokkulan mennessään niin tällaiseenkin duunaukseen oli aikaa lasten mentyä nukkumaan :D

Kalustohan oli ennen duunausta maitokahvin värinen. Ei kuitenkaan mennyt maalaus ihan niin kuin Strömssöössä, mutta tykkään silti lopputuloksesta. Hioin pöytälevyn ennen maalausta, ei olisi kannattanut! Penkkejä en hionut ja maali tarttui niihin paljon paremmin ja peittävämmin. Pöytä piti maalata viiteen kertaan ennen kuin puun keltaisuus ei puskenut maalin läpi! Penkit maalasin vain kahteen kertaan

Tässä vielä nämä ihanat rakkaista rakkaimmat juhlijat. Ihana viettää näiden rakkaiden kanssa hyviä kiireettömiä hetkiä <3

Arielin uusi mekko

Meidän Adalmiina sai syntymäpäivälahjaksi Disney animators prinsessan, Arielin. Itse tykkään näistä nukeista, vaikka niillä onkin aivan suhteettoman suuret silmät, mutta ne ei kuitenkaan ole mitään laihoja luikkuja. Kivan kokoisia nukkeja. Adalmiina oli toivonut nimenomaan Arielia. Arielillahan ei tietystikään ollut päällä muuta kuin bikinit ja merenneidon pyrstö, mutta kyllähän niitä nyt muitakin vaatteita tarvitaan

Joten äiti tarttui virkkuukoukkuun! Helppo liivimekko syntyy näppärästi, eikä aikaakaan kulu kovin kauan. Virkkaa n. 35 ketjusilmukkaa

Virkkaa puolipylväitä kaksi kierrosta edestakaisin, niin saat muidostettua nappihalkion (mekko on helpompi pukea päälle kun sen saa yläosasta auki). 

Yhdistä sitten työ ympyräksi. Jatka spiraalina. Lisää neljä puolipylvästä tasaisin välein, jokatoisella kierroksella tai sitä mukaa miten haluat mekon levenevän

Kun mekko alkaa olla sopivan mittainen tee tripla lisäykset viimeisellä kierroksella, eli virkkaa kolme puolipylvästä edellisen kierroksen yhteen puolipylvääseen. 

Virkkaa sopivan mittaiset olkaimet ja ompele ne kiinni. Virkkaa vielä napille raksi muutamalla ketjusilmukalla. Ompele koristenapit etukappaleelle olkaimien päihin. Ompele taakse napinraksi ja nappi.

 En vielä ole ehtinyt tätä sen kummemmin koristella, mutta mietin, että helmaanhan voisi virkata vaikka pienen kukan

Koukku oli minulla kolmonen ja lanka oli Novitan Samos

Ruben pieni rastaharja

Ruben pieni rastaharja maailmalle lähti...

Joulupukin matkaan pikku Ruben paketoitiin. Näköjään on ollut melko pimeää kuvattaessa :)

Ruben on vähän pienempää kaliiberia kuin Ulpukka, jonka aikaisemmin täällä esittelin, koska Rubenin omistajakin on pienempi kuin Ulpukan. Mutta en tieä pitääkö yhtä vieläkin pienempää heppakokoa kokeilla ennen kuin se olisi just sopiva alle 2 vuotiaalle

Hauska näitä heppasia on ollut tehdä. Ja jännä, miten ne ovat jossain vaiheessa tekoprosessia alkaneet näyttää juuri jonkin nimisiltä. Kummallekkaan en ollut miettinyt nimeä etukäteen, eikä tulevilta omistajiltakaan ollut tullut ehdotuksia, mutta niin vain nimet pulpahtivat tekemisen lomassa. Rubenille on siis ehkä jossain vaiheessa luvassa vielä rastainen sisko :)

Valepalmikkosukat

 Olen facebookissa seuraillut villasukkaryhmän upeita sukkaluomuksia ja sain joulun jälkeen inspiraation tehdä itselleni polvimittaiset villasukat. Sitten piti valita, että tekeeko raitaa, ruutua vai jotain kuviota. Päätin kokeilla jonkin sorttista valepalmikkoa. Ohje jonka löysin Hääräämöstä on siellä nimellä pitsi-palmikko. En ole koskaan aikaismmin kokeillut mitään pitsistä, mutta tämä oli nopeaa ja mukavaa kudottavaa

Joustin 2n, 3o

välikiekkoja 4

kuviorivillä: 2n, nosta 3o neulomatta oikealle puikolle,nosta oikeanpuolimmaisin silmukoista kahden muun yli, nosta 2 silmukkaa neulomatta vasemmalle puikolle, 1 oikein, langankierto, 1 oikein 

Lanka on Pelson vankilan suomenlampaitten värjäämötöntä villaa, ihanan paksua ja lämmintä

Näistä tuli heti ihan lempparisukat, mutta lanka ei ole kaikkein kestävintä näin kovankulutuksen sukille, kantapäässä on jo reikä, vaikka sukat valmistui vasta tammikuussa :D

Kotona

Viikonloppu oltiin reissussa. Reissussa oli mukavaa, mutta siellä oli vain rasvatontamaitoa :D

Ihana oli palata kotiin, oma maito mansikka! Meillä juodan omien lehmien  maitoa suoraan tankista. Lapset ovat juoneet sitä koko pienet elämänsä. Itsellä kesti hetken tottua maitoon aikoinaan tänne tullessani, mutta nyt en vaihtaisi sitä mihinkään. Sillä syntyy maailman parhaat pullatkin ja aina on tuoretta maitoa tarjolla

Reissun jälkeen oli myös mukava surauttaa smoothiet iltapalaksi. Kaikkein paras ja koko perheen suosikki syntyy maustamattomasta jugurtista, mansikoista ja mustikoista. Itse ruukaan kuuden hengen annokseen lisätä ruokalusikallisen hunajaa

Ja kuten kuvasta näkyy, hyvin maistuu. Toinen lemppari smoothie, eli muussi kuten lapset sanoo, valmistuu maustamattomasta jugurtista, mansikoista ja nektariineista

Suuri kummallinen ihmiselämä! Kuinka onkaan vahinko, että ihminen sen suuruuden hukuttaa jokapäiväisiin pieniin huoliin. Peittää kullan tomulla!

 Alkuvuosi on yritetty aloittaa rauhallisesti, hidastaa hieman. Keskittyä niihin arjen pieniin onnenhetkiin, viipyillä niissä vähän kauemmin kuin tavallisesti

Hitaus on sitä, että näkee perhosen olevan keltainen silloin, kun se on keltainen. Hitaus on sitä, että tuntee tuulen hyväilyn poskellaan, mullan tuoksun sieraimissaan. Hitaus on sitä, että pilvi lipuu taivaalla ja kun se ottaa kotkan muodon, se ei jää huomaamatta. Hitaus on sitä, että on aikaa ihmetellä! -Tommy Hellsten

Keinutuoli on myhäilevä levollisuuden symboli. Keinutuolissa viettää aikaansa ihminen, jolla ei enää ole kiirettä mihinkään, sillä hän on jo perillä. Hän on perillä tässä hetkessä ja tässä paikassa. Aika ei ole hänelle ongelma, sillä sitä on aina riittvästi. Ja jos se uhkaa loppua, sitä tulee lisää. Aina vain lisää! -Tommy Hellsten

Ja kukako meillä viettää kaikista eniten aikaa kiikkutuolissa? Pikku Rosanna! Eli voisi sanoa, että keinutuolissa viettää aikaansa ihminen, jolla ei enää tai vielä ole kiirettä mihinkään! Toivottavasti kiire pysyy vielä kauan loitolla tästä ihanasta peinestä ihmisestä, jolla ei ole vielä kiirettä mihinkään <3 

Olen viime aikoina lueskellut Tommy Hellstenin kirjoja. Ne ovat pullollaan hyviä ajattelmisen arvoisia asioita ja huomioita. Ihan arkisia asioita ja ajatuksia, joita jokainen varmasti miettii itsekseen, mutta kun joku on ne hyvin sanoiksi pukenut niin saa omiinkin ajatuksiinsa uusia vivahteita! Suosittelen

Lapset ovat nauttineet omalla ainutlaatuisella tavallaan täysillä talven iloista. Ei haittaa, vaikka mittari näyttäisi -20 astetta pakkasta, omalla pienellä luistinradalla voi pikapiipahtaa, sen aikaa kun nenä kestää pakkasta. Rehusiiloon oli syksyllä jäänyt sen verran vettä, että sinne on itsestään syntynyt pieni luistinkenttä :)

Aurinkoista ja rauhallista alkukevättä kaikille!

Käsiin lämmikettä

Sainhan minä jouluksi vilä nämä lapaset valmiiksi. Äidille lähti lämmin pehmeä paketti

Aivan ihana malli ja melko helppokin. Ensimmäisen kerran elämässäni testasin peukalokiilan tekemistä ja onnistuihan se. Taidan ruveta suosimaan tuota peukalokiilaa

Täältä ihanasta blogista löytyy ohje palmikkoon

Jouluksi valmistuneita

Syksy meni käsitöiden parissa. Ehti jouluksi jotain valmistuakin :)

 Ensin ompeluksia. Joskus jostain lueskelin bambutiskiräteistä ja ensimmäinen ajatus oli, että eikai sellasella saa mitään pyyhittyä. Mutta muistin, että olin joskus tilannut bambukangasta, jonka kuviointi ja väri eivät miellyttäneetkään niin paljon, että kankaasta olisi jotain lapsille valmistunut, joten se jäi kaappiin lojumaan. Tämä kangashan sopi oivasti tiskirättikokeiluun. Saumurilla vain ajelin kaksi neliötä yhteen ja eikun kokeilemaan rätin toimivuutta 

Ja arvatkaa mitä? Leuka loksahti alas, aivan uskomatonta, ikinä en ole paremmalla rätillä pyyhkinyt pöytiä!!!! Tämän jälkeen ei tähän kotiin ole yhtään kaupan rättiä ostettu! Pesu 60 asteessa ja taas on puhtaita rättejä. Bambusta en ainakaan minä ole onnistunut väriä irti saamaan pyykkikoneessa, joten olen pessyt rätit ihan minkä väsiressä kirjopyykissä tahansa. Kuivausrummunkin on mun rätit kestäneet ihan hyvin. Ja näihin ei mun mielestä tule yhtään huonoa hajua, mikä kaupan rätteihin aika pian käytössä tulee

Lähimmille lähti pukinkonttiin tiskirättien lisäksi lämpötyynyt. Nämä oli helppo toteuttaa. Sisällä omaa viljaa, kankaat kierrätettyjä. Kuvasta aika huonosti näkyy, mutta tyynyssä on siis kaksi tuommoista pötkylää, asettuu paremmin hartioille. Ja kiinnitysnauhat etukulmassa

Innostuin myös kokeilemaan pehmokirjaimia

Nämä lähti kummilapsille jouluksi. Vielä en kerennyt haastavampia kirjaimia testaamaan, onnistuukohan ne yhdestä kappaleesta, esimerkiksi A tai R tai O. Siis onnistuuhan ne kaikki käsin ompelemalla, mutta ompelin koneella oikeatpuolet vastakkain ja käänsin kirjaimet sitten oikein päin. Onnistuuhan kaikki kirjaimet niin, että käsin ompelee nurjatpuolet vastakkain :)

Ja muutamat sukat. Näiden junasukkien värit näyttivät todella kauniilta yksittäin kerällä, mutta kun yhdistin ne sukassa, niin sukat alkoivat minusta näytyää ihan fiskarsin saksilta :D Mutta onneksi nämä sakset lämmittävät jalkoja

No entäs nämä sukat sitten? Värit ja kuviointi onnistuivat kivasti, vaan sukat on ihan jättiläiset, itseäkin ihan nauratti näitä paketoidessa! En tiedä, miten niistä muka tuli niin isot, vaan kyllä ne varmaan käyttöön pääsi :D

Jotain itselle

Koko syksyn tein jotain toisille. Tämä alkuvuosi on pyhitetty itselle! Kahdet villasukat tulossa MINULLE ja vielä ainakin kahdet näiden lisäksi suunniteilla, on vaan niin ihania lankoja, että pakko saada niistä jotain itselle, vaikka ehtiikö niin monia sukkia edes käyttää :D

Mutta nyt siis istuin ompelukoneen ääreen ja pitkästä aikaa ompelin itselle

Ja tämmöinen syntyi. Kuvaamiseen tarvittavaa valoa ei ole täällä näkynyt, joten värit eivät todellakaan pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Kankaana on erittäin elastinen ja aika raskas (siis laskeutuva) tummanruskea trikoo. Bongasin täältä tosi mageen värjäys tai pitäskö sanoa värinhäivytys kokeilun ja innostus iski heti. Täältä löytyy hyvät ohjeet tähän kokeiluun, jos innostut. Tunikamekon väri on häivytetty kloritilla. Kuvion tein sapluunan avulla. Värinhäivytys jatkuu kuvion vastakkaiseen hihaan, vaikka se ei kuvasta kovin hyvin tulekaan ilmi

Ideoita tähän tekniikkaan jäi vielä muhimaan monia, saa nähdä milloin ehdin toteuttaa ne :) Tunikan kaavana Onion