Pihalla

Tänä kesänä meidän piha on saanut rehottaa melko vapaasti, pieni yksi vuotias on vienyt voiton kitkentähommista. Mutta on täällä edes jotain saatu aikaan :) Tehdään pienehkö kierros pihalla

Sadepäivän kuvia :)

Tämä muuri on pitkä, kuvassa näkyy vain pieni osa muurista. Se muurattiin kesällä -07. Kivihän on täällä päin kasvava luonnonvara! Vaikka kuinka joka kevät kerätään kivet pelloilta (ja niitä on paljon) niin joka kevät ne "ilahduttavat" uudestaan ja uudestaan olemassaolollaan. Mutta mikäs siinä kun niitä voi hyötykäyttää

Tämä ihana humalaportti väsättiin viime kesänä. Anopin lapsuudenkodin pihasta kävimme hakemassa vanhoja humalia, vaan eihän ne tänä keväänä rehahtaneetkaan iha niin kuin olin toivonut. Yksi pieni kurttuinen humala siinä on yhdessä nurkassa tänä kesänä kasvanut :D Mutta köynnösruusu Pohjanähti tykkää kasvaa tässä tuessa (ei vain oikein kuvassa erotu), kukkikin hienosti. Jospa ensi kesänä istutettaisiin ihan uudet humalat ja jospa tämäkin portti saisi joskus yllensä tuuhean humalaverhon

Humalaportin vierellä maakellarin molemmin puoli Norjanangervot kukoistavat. Ensin ne kukkivat kauniisti valkoisissa kukissaan, loppukesästä saimme ihailla myös nättiä sinistä kukintaa :D Hiirenvirnat nimittäin puskivat valtavalla voimalla angervojen välistä ja näytti kuin pensaissa olis ollut kaunis sininen kukinta

Kellarin päällä Lamoherukka nauttii olostaan, parissa vuodessa se on vallannut koko kellarin päällyksen, ihana vihreä kumpu, jota pensashanhikit reunustavat. Tänä kesänä hanhikit kukkivat todella kauniisti ja kauan. Ja minun pieni Mongolianvaahteranikin kasvaa, joskus se on iso iso kaunis puu!

Ja sitten sinne, missä jotain on tapahtunut tänä kesänä...

Jotain uuttahan sieltä pilkistää <3

Tämä kohta kaipasi aitaa ja sen se myös sai

Tämä kuva on nyt vain aidan pihan puolelta otettu (pihlaja oikealla, joka yläkuvassa on vasemmalla)

Tässä aidaton kohta tieltä päin

Ja minä niin tykkään tästä! Aidassa on perinteinen suomalainen riukuaidan malli. Mutta riukujahan meillä ei ollut, joten piti hyödyntää sitä mitä oli! Heinäseipäitä! Riu'uthan ovat pitkiä ja heinäseipäät lyhyitä, joten jokatoisessa välissä joutui seipäitä jatkamaan (yhdistämään), se ehkä hieman häiritsee omaa silmää, mutta ei onneksi liikaa. Kuusisalvoksia sidontaan ei ollut saatavilla tähän hätiin, joten luonnonkuituinen naru sai passata tähän hommaan ja ihan hyvin tuo ainakin vielä näyttää asiansa ajavan, saa nähdä mitä talvi tekee narulle. Mutta nyt ei lapset ja koira juokse tielle!