Ei oo heleppoo olla nainen, jos ei mieskään. Varsinkaan sillon, jos pitäs osata lukea vaimon ajatuksia, mikä miehen ominaisuuksiin siis tulisi kuulua vakiovarusteena, näin vaimon mielestä. Mutta voiko vaimon ajatuksia oppia lukemaan? Ehkä, ehkä ei, enkä tiedä onko sitä loppupeleissä edes järkevää yrittää. Ainakaan näin kymmenen vuoden harjoittelulla se ei vielä ole tuottanut tulosta. Annan muutaman esimerkin:
Ollaan lähdössä juhliin, on vähän kiire, vaimo on katsellut kaikille vaatteet esille, pukenut lapset, kammnnut tytöille kampaukset, vielä pitäisi itsensä saada lähtökuntoon. Ja sitten mies kysyy,
-Missä mun kravattineula?
-No siellä missä se aina on!
-No missä se aina on?
-Siellä piirongin laatikossa!
-Ai täälläkö? (Avaa piirongin laatikon)
-Ei kun siellä PIIRONGIN LAATIKOSSA!!!! Vaimo "painottaa asiaa"
-Ai täällä kirjahyllyn laatikossako?
-No sitähän mä just tarkotin!
-Tämä on piironki ja tämä on kirjahylly. Mies selventää.
Miten se ei muka tajunnu, että mä tarkotin kirjhyllyn laatikkoa, vaikka sanoin piirongin laatikko, mähän ihan selvästi huidoin päälläni sinne kirjahyllyyn päin!!!!!
No sitten ollaan matkalla juhlista kotiin. Sanon miehelle:
-Voisitko kulta käydä hakeen tosta absilta sipsejä, ku nyt tekee mieli.
-Ai sipsejäkö, miksi?
-No kun tekee mieli!
-No saanko ite valita mitä vaan makua? (eka virhe)
-No ota....
Okei, mies hakee sipsejä
-Toitko oikeesti vaan pelkkiä juustopalloja? (toka virhe)
-Joo, ku mä tykkään niistä. oothan säki niitä syöny.
- Mä en oo koskaa syöny niitä, mä pyysin sipsejä!
-No käynkö hakeen tosta shelliltä niitä sipsejä?
-Muti, muti, muti..... no eikai sun tartte...
Ja mies ajaa shellin ohi!!!!! (kolmas virhe)
Totta hemmetissä sen ois tarttenu hakee niitä sipsejä sieltä shelliltä, vaikka mä sanoin ei ku mä tarkotin kyllä vaikka mä sanoin ei!!!!! Ei oo heleppoo. Pikkasenko jo ittiäki naurattaa, vaan ei naurattanu sillon ku se veti lasten kanssa meneen niitä himputin juustopalleroita!
Yhdesti se oppi heti kerrasta!
Siirrettiin hiehoja navetalla, minä olin porttivahtina, kun sitten yksi puolituhatta kiloa painava hiehon motkäle päätti tullakkin pikkusen vauhdilla uuteen karsinaan ja mojautti melko makiasti porttia mennessään. Jalat irtos maasta ja jos ei ois ollu kahen käden pihtiotetta portista niin oisin lentäny ku leppäkeihäs. No sattuha se vähän ja säikähinki melekosesti. Ja mies tuumas, että tämmöstä täällä navetalla aina sattuu. Minähän sitten suomensin, että tuli paha mieli ku säikähin niin kovin ja toinen vaan, että näitä sattuu!
Eipä aikaakaan kun yhdellä rouvalla sitten viirasi vähän robotilla ja anto lypsimille niin mojovasti kyytiä, että yksi lypsin kimposi lypsyaseman reunasta ja rusahti makiasti suoraa minun poskeen. Siinä sitten itkua pyrskien marssin toimistoon,
-Se on sitte siun lehemäs tästä etiäpäin, pijä hyvänäs, minen sitä lypsä enää ikinä!!!
Ja sillon se kaappasi kainaloon,
-Voi kulta pieni <3 <3<3
Itehän se tähän kommentoi, että tullee semmonen kuva, että oon ihan tyhymä! Minä en lähtis sille kannalle ollenkaan, voisin heittää villin veikkauksen, että on meleko viisas mies. En usko, että tästä meijän parisuhteesta tulis mittään, jos se ei antas mun ihan rauhassa riidellä keskenäni ja joskus hyvin harvoin "painottaa asioita" On se niin rakas! Ja kaikki kunnia miehille, me naiset ollaan meleko monimutkasia
Niinku Alsikekin, ku ei tiiä, että seisosko vai makkaisko, niin istuu sitte!
Tämä piti näyttää miehelle, herätti siinäkin suunnassa nauruja ;) Kuulostaa tutulta tuo ajatusten lukeminen/lukemattomuus ;D
VastaaPoistaArvaa ollaanko naurettu täällä yhessä, ja etenki minä ite niin, että poskiin sattuu :D
VastaaPoistaSulla on niin huippu tyyli kirjoittaa! Piti minunkin isännälle tätä näyttää, kun kuulosti niin tutulta :D
VastaaPoistaKiitos, itsekin tälle jutulle naureskelin niin, että poskipäitä kivisti, on tuolla miehellä kestämistä :D
VastaaPoista