Tänä keväänä päätin, että taimia ihan vain hillitysti. Ihan alunperin ajattelin, että taimet saa kyllä sitten kaupastakin vähällä vaivalla, mutta minkäs se multasormi sormilleen mahtaa. Kevään edetessä, ei pystynyt vastustamaan mullan kutsua, niinpä kurkun ja tomaatin siemenet pääsivät multaan. Myös köynnöskrassia ja orvokkia kylvin, ihan vain syöntimielessä. Odotin muka pitkään kylvojen aloituksen suhteen, mutta silti kurkut olivat jo noin suuria pääsiäisen aikaan ja kuten ikkunasta näkyy, lunta oli vielä tosi pitkään pääsiäisen jälkeenkin maassa, eikä kasvien kasvihuoneeseen pääsylle ollut mitään mahdollisuuksia. Noita taimien alusastioita kävin kasvihuoneelta hakemassa ja jouduin lapioimaan metrin kinoksen oven edestä pois, ennen kuin pääsin sisälle
Yritin päästä helpolla taimien suhteen ja istutin ne korkeisiin maitopurkkeihin ja ajattelin, että lisäilen multaa sitä mukaa kun taimet kasvavat, eli että ohitan kokonaan varsinaisen koulinnan. Jossain vaiheessa tein kynällä pienen kolon yhteen reunaan purkkia ja lisäsin kanankakkavaraston. Kurkuille tämä toimintamalli sopi selvästi hyvin. Mutta tomaatit taisivat mennä piloille, niistä kasvoi honteloita ja lehtivälit venyivät todella pitkiksi. Kun pirtinpöytä alkoi ennen toukokuun puoltaväliä näyttää tämmöiseltä viidakolta, oli aika siirtää viidakko mummunpuolen eteiseen
Anoppi oli ostanut pisimmät tukikepit mitä oli löytänyt, yli kaksi metriset, mutta ei riittänyt niissäkään mitta mun hurjasti kasvaville kurkuille ja kasvihuneeseen ei edelleenkään ollut asiaa yöpakkasten takia. Pirtissä jo alkoi ensimmäistä kurkkua (Femspot F1) pukata esille
Mummun eteisessä kurkuilla oli tilaa kohista kohti kattoa ja vähän viileämpääkin oli. Toivoin, että se olisi hieman rajoittanut kasvua, toiveajattelua
Tomaatit hujottivat myös pitkinä, mutta erittäin honteloina, en silti luovuttanut, vaan päätin pitää ne hengissä kasvihuoneelle pääsyyn asti ja katsoa, mitä niistä tulee, lajikkeet kun oli mieluisia (Zuckertraube, Gardeners Delight ja Hundreds & Thousands)
Vihdoin koitti niin lämmin päivä, että päätettiin lasten kanssa lähteä siivoamaan kasvihuone, kun se syksyllä jäi kasveineen päivineen viettelemään talvea. Hetken aikaa pikkuapurit jaksoivat nyhertää tylsillä saksilla kiinnitysnaruja irti rutikuivista kasveista, mutta sitten syksyllä kynnetty kasvimaa veti puoleensa ja lierojen kaivanta alkoi
Kylläpä sinne kasvihuoneeseen olikin kertynyt kaikkea ylimääräistäkin. Siirsin ruukutuspöydän takaseinälle ja sen alta paljastui aikamoinen ruukkuarsenaali. Tällä järjestyksellä saan paprikat ja chilit (jotka pikkuveljen kihlattu lahjoitti) tuohon oikealle ikkunan eteen, kun ne aikaisemmin ovat olleet keskellä kasvihuonetta. Näin saan enemmän kulkutilaa keskelle ja kastelu ehkä helpottuu
Sitten ei muuta kuin taimet kasvihuoneeseen. Hieman hirvitti kottikärryilla kurkkuja kuljettaa, kun päät keikkuivat pari metriä kottikärryjen edellä ilman tukea, mutta onneksi yksikään ei mennyt poikki. Ja tämä jo pirtissä kasvunsa aloittanut kurkku on jo saanut useamman kaverin, eli tänä vuonna on toivottavasti hyvä kurkkuvuosi ja saadaan taas omaa kurkkusalaattia
Kasvihuone vehreytyi ihanasti samantien kun sain kurkut istutettua, mutta apua edes kasvihuoneen korkeus ei riitä kurkuille, ne pitää ohjata kiemurtelemaan kattotuoleja pitkin, voi vaude!
Tomaatit näyttää aika surkeilta, mutta ootellaan nyt rauhassa vielä hetki, että ostanko puutarhalta uudet, vai innostuvatko nuo tuosta vielä. Krassien kanssa kävi myös jotain hämminkiä. Ne olivat todella hyviä taimivaiheessa ja siten menin ja istutin ne amppeleihin ja ne tykkäs kyttyrää, melkein kaikki on kuivuneet, enkä tiedä miksi, harmittaa. Olin toivonut krassinkukkasalaattia tältä kesältä. Mutta antaapa niidenkin vielä roikkua tuolla kasvihuoneen katossa, josko ne vaikka siitä vielä innostuisivat
Tällainen lämmitin ja kynttilät ovat pitäneet kasvihuoneen hyvin lämpimänä näinä öinä kun ei ole mennyt enää pakkasen puoelle lämpö. Mutta sitten, aivan parhautta ja mahtavuutta, appiukko oli päättänyt vetää sähkön kasvihuoneelle. Toki siitä oli joskus puhuttu, että lämmityksen kannalta ois kätevä, mutta sitten se vain yks kaks ilmoitti, että nytpä on kaivuri kotona, että minäpä vetasen sinne ne sähköt. Kellarilta ne oli helppo vetää kasvihuoneelle ojan pohjaa pitkin. Niinpä saatiin juuri parahiksi töpseli seinään ennen kuin pakkasyö yllätti ja pienellä puhaltimella lämpö pysyi pakkasyön 15 plus asteessa. Kurkut ovat hyvän näköisiä, vain yksi on vähän nuutunut, mutta sillä ei ollutkaan yhtä vahvoja juuria kuin muilla, mutta saa armonaikaa vielä hetken. Tomaatit ovat SUR-KEI-TA, voi itku. No niitä saa puutarhalta uusia. Ei varmaankaan juuri noita lajikkeita, mitä meillä oli mutta jotain kuitenkin. Olen huomannut, että punaiset kirsikkatomaatit, ehtivät meillä hyvin kypsyä ja tekevät kaikkein parhaiten kauppansa. Amppelimansikkaa ja amppelitomaattia myös pitää käydä kipaiseen puutarhalta. Mansikkaa tarvitaan tänä vuonna paljon, sillä pihalla vanha mansikkamaa, pistettiin syksyllä mullinmallin. Tänä kesänä pitäisi kehitellä uusi uuteen paikkaan. Niin pitäähän sitä jostain suu makeaksi saada, niin vastaus on amppelimasikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti