Pihalla

Tänä kesänä meidän piha on saanut rehottaa melko vapaasti, pieni yksi vuotias on vienyt voiton kitkentähommista. Mutta on täällä edes jotain saatu aikaan :) Tehdään pienehkö kierros pihalla

Sadepäivän kuvia :)

Tämä muuri on pitkä, kuvassa näkyy vain pieni osa muurista. Se muurattiin kesällä -07. Kivihän on täällä päin kasvava luonnonvara! Vaikka kuinka joka kevät kerätään kivet pelloilta (ja niitä on paljon) niin joka kevät ne "ilahduttavat" uudestaan ja uudestaan olemassaolollaan. Mutta mikäs siinä kun niitä voi hyötykäyttää

Tämä ihana humalaportti väsättiin viime kesänä. Anopin lapsuudenkodin pihasta kävimme hakemassa vanhoja humalia, vaan eihän ne tänä keväänä rehahtaneetkaan iha niin kuin olin toivonut. Yksi pieni kurttuinen humala siinä on yhdessä nurkassa tänä kesänä kasvanut :D Mutta köynnösruusu Pohjanähti tykkää kasvaa tässä tuessa (ei vain oikein kuvassa erotu), kukkikin hienosti. Jospa ensi kesänä istutettaisiin ihan uudet humalat ja jospa tämäkin portti saisi joskus yllensä tuuhean humalaverhon

Humalaportin vierellä maakellarin molemmin puoli Norjanangervot kukoistavat. Ensin ne kukkivat kauniisti valkoisissa kukissaan, loppukesästä saimme ihailla myös nättiä sinistä kukintaa :D Hiirenvirnat nimittäin puskivat valtavalla voimalla angervojen välistä ja näytti kuin pensaissa olis ollut kaunis sininen kukinta

Kellarin päällä Lamoherukka nauttii olostaan, parissa vuodessa se on vallannut koko kellarin päällyksen, ihana vihreä kumpu, jota pensashanhikit reunustavat. Tänä kesänä hanhikit kukkivat todella kauniisti ja kauan. Ja minun pieni Mongolianvaahteranikin kasvaa, joskus se on iso iso kaunis puu!

Ja sitten sinne, missä jotain on tapahtunut tänä kesänä...

Jotain uuttahan sieltä pilkistää <3

Tämä kohta kaipasi aitaa ja sen se myös sai

Tämä kuva on nyt vain aidan pihan puolelta otettu (pihlaja oikealla, joka yläkuvassa on vasemmalla)

Tässä aidaton kohta tieltä päin

Ja minä niin tykkään tästä! Aidassa on perinteinen suomalainen riukuaidan malli. Mutta riukujahan meillä ei ollut, joten piti hyödyntää sitä mitä oli! Heinäseipäitä! Riu'uthan ovat pitkiä ja heinäseipäät lyhyitä, joten jokatoisessa välissä joutui seipäitä jatkamaan (yhdistämään), se ehkä hieman häiritsee omaa silmää, mutta ei onneksi liikaa. Kuusisalvoksia sidontaan ei ollut saatavilla tähän hätiin, joten luonnonkuituinen naru sai passata tähän hommaan ja ihan hyvin tuo ainakin vielä näyttää asiansa ajavan, saa nähdä mitä talvi tekee narulle. Mutta nyt ei lapset ja koira juokse tielle!

Seikkailu peikkometsässä

Meidän pihastamme löytyy pieni peikkometsä, sinne seikkailimme tänään Adalmiinan, oman peikkotyttöni, kanssa

Kun metsässä kuljet ja silmäsi suljet voit kuulla sen äänen, pienen ja hiljaisen kun pikkupeikko hihittää ja kotiin äidin luokse kipittää

Kannon kolossa asuu perhe pörröinen, kansaa Peikkojen

Hännät on niillä takussa, ja paikat housun lahkeessa

Kärpässieniä aamulla syö ja sammal vuoteella nukkuu yön

Ei aikuiset näitä olentoja nähdä voi vain lasten mielikuvitus ne esiin toi

(Tytti Havukainen, Minna Lohi, Outi Jukola ja Paula Kamula)

Sielläkö se pikku peikko vilahti?

Ihanaa kun lasten kanssa voi seikkailla omassa pihassa

Peikkotytön mekon kaava Mekkotehtaan kirjasta (Matleena)

Kankaat (froteeta) voisin muistella tilanneeni Fabriinasta jo aikaa sitten

Kanttinauha ja pitsi omista varastoista. Napit päällystin itse Nappikauppa Punahilkasta tilaamani nappisetin avulla

Sokerileipurin patalappu

Minun kirjahyllystäni löytyy patalappukirja ja lankakorista paljon keränloppuja, joten päätin yhdistää nämä kaksi ja siitä syntyivät nämä

Sokerileipurin iloiset patalaput virkataan kiinteillä silmukoilla, joiden sisällä kuljetetaan virkattua ketjua. Patalappu viimeistellään nirkkoreunuksella

Nämä lähtivät alkuviikosta postin mukaan, toivottavasti ne tuovat iloa saajansa keittiöpuuhiin

Ja väreihin sopivasti, omasta kasvihuoneesta löytyivät tällaiset kulta-aarteet ja oli kuulkaa hyviä. Pannulle vain oliiviöljyn sekaan, ripaus suolaa ja pippuria ja muuta ei tarvitakkaan!

Pikku viikareiden villahousut

Ihanaa, naapuriin on syntynyt kaksi pientä pojanviikaria! Vaikka ei heitä kai vielä voi viikareiksi sanoa, mutta veikkaan, että parin vuoden päästä voi <3 

Innostuin kutomaan pikku prinsessalle uusia villahousuja ja siinä samassa innostuksen puuskassa valmistui pienille kaksospojille omat pienen pienet villahousut

Alkuperäisen ohjeen löysin täältä mutta muokkailin ohjetta vielä pari kokoa pienemmäksi. 

Poikien villahousut ovat koko 40/48cm

Kerä 7 veljestä lankaa

3,5 sukkapuikot

Luo 60 silmukkaa ja jaa ne tasaiseti sukkapuikoille. Neulo 2 o 2 n joustinneuletta 14 krs (n.5cm)

Neulo resorin jälkeen yksi kierros oikeaa ja lisää tällä kierroksella tasaisesti (jokaisella puikolla 1 silmukka) työhön 4 silmukkaa. Työssä on nyt 64 silmukkaa. Jatka näillä silmukoilla aina oikeaa 27krs (n.12cm)

Etu- ja takahaaraläpät: Poimi 1 ja 4 puikoilta molemmilta 6 silmukkaa takaläpäksi. Neulo näillä 12 silmukalla sileää (oikealla oikein, nurjalla nurin) kunnes lapun korkeus on 10krs (n.4cm). Tee etuhaara samoin. Ompele laput yhteen nurjalta puolelta

Lahkeet: Pomi sukkapuikoille tasaisesti haaran reunasta 12 silmukkaa. Neulo nyt näillä 32 silmukalla aina oikeaa 30 krs. Neulo sitten 2 o 2 n joustinta 14krs. Päättele silmukat löyhästi

Oma pieni villahousuvarvas odottaa värikkäämpien villurien valmistumista piakkoin

Jotain ihanaa...

Minusta kun tuntuu, etten koskaa löydä kirpputoreilta mitään mielenkiintoista tai jatkojalostettavaa, niin nyt heinäkuussa olen tehnyt jo kolme huippulöytöä ja kaikki samalta kirpparilta 

Ihana pihapiiri ja ihana rakennus, vähän huokuu ulospäin jotain kummitusmaista...

Ja mitäkö olen löytänyt? No tämä ihana aarre lähti ensimmäisenä mukaan ihan ehdottomasti

Ja katsokaa miten hyvin se mätsää mun vanhana piirongin kanssa yhteen :D

Täysin toimiva Husqvarna. Hyrisee niin nätisti. Hei te muut vanhojen koneiden omistajat, mistä olette omanne löytäneet ja mitä olette niistä joutuneet maksamaan?

Lämmintä syksyyn

Vaikka eihän vielä mikään syksy ole, mutta illat ovat jo melko viileitä. Ja tarvitaan lämmintä ylle

Viime keväänä olin hurja :D ja tilasin Titityystä olikohan se nyt himoneulojan lankapaketin. Taisi tulla 15 kerää lankaa lähes umpimähkään. Pakettiin sai toivoa väritoiveita ja minä toivoin raikkaita keväisiä värejä ja sain mielestäni hyvinkin syksyisiä ja jouluisia sävyjä, mutta syntyihän näistäkin jotain. Isoimman tytön paidan olen jo aiemmin kuvina esitellyt. Tässä keskimmäisen tytön paita

Ohjeet ovat Picklesiltä Tämä sivusto on TODELLA vaarallinen sellaiselle, joka innostuu helposti uusista ohjeista! Tuolla on jo jonossa odottamassa vaikka mitä ihania ohjeita, jotka on pakko saada toteuttaa

Pikkuisännän paita odotti koko kesän yhtä ainutta hihanresoria vaille valmiina lankakaapissa, vaan sainhan minä sen resorinkin siihen neulottua kun puserolle oli tarvista

Ihastuin tähän malliin todella paljon, yläosa on mukavan vaihtelevaa kudottavaa ja alaosa valmistuu nopeasti. Vielä pienimmän mekkosuunitelma on toteuttamatta, mutta ehkä sekin tässä syksyllä pääsee toteutettavien listalle, mikä on muuten pitkä...

Olen huomannu sen, että en ilmeisesti osaa keskittyä vain yhteen työhön kerrallaan, vaan jos mieleen puikahtaa jokin uusi idea niin se pitää panna ainakin alulle, vaikka entinen työ olosi vielä kesken. Viimeaikoina onneksi olen saanut saatettua useamman keskeneräisen homman loppuun asti!

Lomalla

Meidän perhe kävi mini rantalomalla

Rantakelit eivät vaan oikein osuneet kohilleen. Saapumisiltana yritimme lasten kanssa käydä vähän rannalla kävelemässä. Mökille palasimme suu täynnä hiekkaa. Ensimmäinen yö nukuttiin kaikki oikein hyvin tuulen vinkuessa mökin nurkissa

Aamulla lähdimme aikaisin satamaan, siellä lokit jo odottelivat aalonmurtajalla kalastusaluksia saapuvaksi

Maukkaan saaristolounaan jälkeen päätimme kiivetä majakkaan. Ja sinnehän me kiipesimme koko porukka, 25 metriä, 110 porrasta. Lapset lähinnä juoksivat portaat ylös ja täytyy myöntää, että portaiden yläpäässä alkoi jo itsellä vähän hapottaa jaloissa, minulla oli nimittäin n. 10 kilon lisäpaino rintarepussa :)

Pienet päikkärit mökillä ja lähdimme lasten kanssa katsastamaan uudestaan rantatilannetta

Tuulihan siellä 

Mutta siihen jäivät kengät 

Ja kohta oli tämän näköisiä varpaita kolme paria

Ei tahtonut äiti pysyä mukana vauhdissa, jäi kuvattavaksi vain pieniä jalanjälkiä

Ja hienoja...

...luonnon taideteoksia

Lopulta illalla, kun lapset olivat koko päivän puhuneet, että on pakko päästä uimaan niin sitten mentiin uimaan

Aarteen etsintää

Ja ilmahan oli oikeasti tämä, onneksi viime hetkellä heitin matkalaukkuun pienimmäiselle paksumman nallepuvun, ei olisi muuten pieni tarennut

Viimeisenä lomapäivänä poikettiin vielä vauhtipuistossa. Ja siellähän ne, maatilanlapset heti asianytimessä :D <3

Pikkukukkia

Ompeluhommat ovat olleet aika vähissä tänä kesänä. Pieni pienimmäinen on pitänyt äidin kädet kiireisinä. Keväällä kuitenkin ehdin testata Ottobren (3/2013) trikoomekkokaavaa ja totesin sen erittäin kivaksi ja helpoksi kaavaksi. Siitä syntyi ensin pienimmälle pikkukukkamekko

Kaava siis Ottobre 3/2013

Kangas Hannankangas

Ihanat pienet pulleroiset sormet, niin rakkaat ja rakastavat pienet kädet <3

Pannukakkua sen piti olla

Se oli ollut koko iltapäivän mielessä, iltapalaksi pannukakkua. Se melkein jo maistui suussa. Kiireessä tekaisin pannukakkutaikinan ja panin sen uuniin. Sitten istahdin hengähtämään hetkeksi uuniin nojaillen ja pienimmän tytön kanssa uuniin tuijotellen ja ihmetellen pannukakkua...

...siinä tuijotellessani yhtäkkiä tajusin unohtaneeni taikinasta kokonaan jauhot pois!

ONNEKSI tein taikinan ternimaidosta, ei mennyt koko homma ihan hukkaan. Saimme uunijuusto siivuja. Ja ne olivatkin maukkaita, mahtavan kinuskisen makuisia 

Kuvassa kirja, jota olen tänä kesänä hiljoksiin lueskellut: Jokapäiväiset ilonaiheet, vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo, Myla & Jon Kabat-Zinn. Lukemisenarvoinen kirja. Paljon asiaa, joka saa pohtimaan omaa läsnäoloaan lasten kanssa ja muutenkin elämässä.

Ja siellä ne jauhotkin kuvassa näkyy...

Pikku-Maijan mekko

Lupasin viime vuonna joulun alla tehdä ystäväni tyttärelle mekon. Mekon valmistuminen vähän kesti, mutta valmistuihan se lopulta keväällä (vanhassa blogissa ehdinkin jo tämän esitellä)

Mekkotehtaan mallihan tämä tietysti on

Kankaat Fabriinasta

Ruusukkeen keskellä ja takahalkiossa olevat napit on itse tehty. Ihanan raikas mekko suloisiin kesäpäiviin. Kesäterkut Pikku-Maijalle!