maanantai 15. toukokuuta 2017

Olli

Hahaa, jatkakaamme kuin mitään vuoden taukoa ei olisi ollutkaan! 


Hei minä olen Olli! Meidän perheemme on saanut uuden karvaisen jäsenen. Norjanvuonohevosruuna Olvir Foss eli kotoisemmin Olli saapui alkuvuodesta. Suuri unelma on toteutunut, mahtava pörröinen poika on hurmannut kaikkien sydämet



Ollin kotimatka oli pitkä, onneksi ihana kasvattaja toi Ollin turvallisesti kotiin. Tässä matkan jäljiltä hikinen poika tutustumassa uusiin kavereihinsa. Olli asustaa tässä meidän lähistöllämme mukavassa pihatossa neljän muun hevosen kanssa


Titsu, Olli ja Arttu

Aikansahan se otti, että laumadynamiikka muodostui. Neljä muuta hevosta olivat kuitenkin jo vahva yhtenäinen lauma



Muutamia spurtteja piti aluksi ottaa ja luikahtaa toisten alta pois



Onneksi Olli on perusluonteeltaan hyvin rauhallinen tyyppi. Niin rauhallinen kuin neljä vuotias syksyllä ruunattu pikku poika vain voi olla! Siksi ei laumassa suuria taisteluita syntynytkään



Pientä kuhinaa Olli kuitenkin aiheutti. Mutta onneksi se nyt on jo mukavasti sujahtanut laumaan mukaan



Ja miksikö Vuonohevonen? Oih ja voih!!!!! Itse lapsuuteni ja nuoruuteni hevosten parissa kasvaneena, ikuinen unelma tietysti oli ikioma hevonen. Ja halu tarjota sitä samaa onnea omille lapsille, jota itse olen saanut hevosten parissa kokea. Lapsena haaveilin juuri vuonohevosesta. Muistan kun kehystin hevoskalenterini muistaakseni toukokuun kuvan vuoden lopussa ja ripustin sen huoneeni seinälle. Kuvassa oli vuonohevonen mahtavassa Norjan maisemassa. Se kuva jäi jonnekin tuonne takaraivoon, sillä yhtään oikeaa vuonohevosta ei ennen Ollia kohdalleni osunut. Mutta kiinnostus rotuun pysyi ja kun aika oli oikea, aloin tosissani etsiä, löytyisikö minulle omaa pientä, mutta sisukasta kaikkeen käypää vuonoa. Ja löytyihän se Yli-Tokolta 


Olli ja Justiina

Kasvattajan kanssa juteltuani, päätin ajaa toiseen päähän suomea katsomaan Ollia ja ylipäätään vuonohevosia. Ja voi elämä, mikä kokemus se olikaan! Siellä minua ja matkaseuraani odotti viitisenkymmentä vuonohevosta. Mahtava paikka ja niin mahtava kokemus seisoa keskellä 30:n hevosen laumaa täysin turvassa ja rauhassa. Ja nähtiinhän se Ollikin, eikä siinä paljon tarvinnut mietiskellä. Se oli sillä selvä, Olli tulisi meille


Parhaat ystävykset Olli ja Justikka. 
Me pienet ollaan päikkäreillä ja isoveli Titsu vahtii meitä

Olli täyttää tässä kuussa neljä vuotta. Syksyllä se kävi kasvattajan luona ratsuttajalla perusoppeja hakemassa ja ajo-oppejakin oli jo ehditty harjoitella. Halusin nimenomaan nuoren hevosen, että pääsisimme yhdessä harjoittelemaan asioita juuri sillä tavalla kuin itse haluaisin. Toki se vaatii kovasti työtä, eikä Olli ihan vielä ole leppoinen koko perheen sunnuntairatsu. Mutta kaikki lapset ja mummu ja vaari ovat käyneet selässä ja Olli osaa käyttäytyä oikein nätisti silloin. Jotenkin kai se vaistoaa, että nyt pitää olla rauhassa kun lapsi on selässä. Vanhimman tytön kanssa on tarkoitus myös harjoittaa yhteistä opintietä näiden kahden välillä



Ratsuhommat ihan hyvin hanskassa, noin niinkun että herkkä jarru löytyy, pakki löytyy, eteenpäinkin päästään ainakin kahdessa askellajissa oikein mallikkaasti. On sitä kolmattakin testattu, vähän liian vauhdikkaasti, mutta molemmat me siitä selvittiin, hieman hengästyttiin vain. Eli se ois nyt tän kesän missio, että loppukesästä laukka onnistuis myös oikein nätisti



Ja myös ajohommat saadaan eteneen kun lumet ja jäät on sulaneet. Eiköhän me lähipäivinä saada vaikka kenttälana perään. 

Ollin kavereina asustelee Titsu, Arttu, Justiina ja Justikka, hekin täällä saattavat vilahdella jos ja kun Ollin kuulumisia kirjoittelen. Nyt vain toivotaan, että tuo pahasti myöhässä oleva kevät tai siis kai sen kohta pitäisi kesä jo olla, tulisi pian ja saataisiin nauttia ihanasta hevoskesästä!!!!!

2 kommenttia: